Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2009.

Karin Slaughter: Piinattu

Kuva
Karin Slaughterista on tullut ehdottomasti yksi lempijännityskirjailijoistani. Pidän erityisesti siitä, että päähenkilöt pysyvät samoina kirjasta toiseen.

Tällä kertaa yliopiston kampuksella tapahtuvat itsemurhat tuottavat päänvaivaa Jeffrey Tolliverille, sillä niiden takana vaikuttaa olevan jotain muutakin. Lisäksi Sara Linton joutuu kokemaan henkilökohtaisen tragedian, joka mutkistaa tutkimuksia entisestään. Edellisissä kirjoissa Jeffreyn alaisena työskennellyt Lena Adams on vartijana kampuksella ja taistelee omia sisäisiä demonejaan vastaa. Hän ei ole toipunut traumaattisista kokemuksistaan vaan ne vainoavat häntä yhä.

Kirja oli yhtä koukuttava kuin molemmat edeltäjänsäkin. Slaughter osaa punoa mukaansa tempaavia juonia. Vaikka aiheet eivät olekaan sieltä keveimmästä päästä lukemista on vaikea lopettaa kesken. Jokaisen kirjan myötä myös päähenkilöiden henkilökohtaiset elämät kehittyvät ja menevät eteenpäin, mikä omalta osaltaan lisää mielenkiintoa seuraavia kirjoja kohtaan.

½

Tess Gerritsen: Kirurgi

Kuva
En ollut aiemmin lukenut Gerritseniä, ehkä vierastin jotenkin ajatusta sairaaladekkareista. Päätin kuitenkin vihdoin lukea kokeeksi yhden hänen kirjoistaan ja päädyin aloittamaan ensimmäisestä Jane Rizzolli -kirjasta.

Bostonin poliisit jahtaavat Kirurgiksi nimettyä raakaa sarjamurhaajaa, joka tuntuu jäljittelevän parin vuoden takaisia Andrew Capran Savannahissa tekemiä murhia. Kyseessä ei kuitenkaan voi olla Capra, sillä hänet ampui hänen ainoa eloon jäänyt uhrinsa Catherine Cordell. Nyt Catherine Cordell toimii lääkärinä Bostonissa eikä tunnu päässeen eroon parin vuoden takaisesta painajaisestaan. Pian poliisit huomaavat, että Catherine on myös Kirurgin tähtäimessä. Ratkaisun avaimet näyttävät löytyvän menneisyydestä.

Kirja oli sujuvasti kirjoitettu ja erittäin koukuttava eli hyvää dekkariviihdettä. Aion ehdottomasti lukea lisää Gerritseniä.

Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia

Kuva
En muista, olenko tullut maininneeksi, että Coelho kuuluu lempikirjailijoihini. Nytpä sitten tuli mainittua. Coelho taitaa olla niitä kirjalijoita, jotka jakavat lukijoiden mielipiteet aika jyrkästi. Toiset ovat haltioissaan hänen kirjoistaan ja toiset eivät voi sietää niitä eivätkä kirjailijaa itseään. Ymmärrän hyvin mikä Coelhossa ärsyttää monia. Miehen filosofiset pohdinnat saattavat vaikuttaa siltä kuin hän tarkoittaisi ne absoluuttisiksi totuuksiksi. En tietenkään voi olla varma ettei näin ole, mutta itse en ainakaan ota niitä niin. Hänen ajatuksistaan monet ovat kiehtovia ja joistain olen samaa mieltä, mutta en todellakaan niele purematta kaikkea mitä hän kirjoittaa. Itse en koe olevani mikään kiihkeä ihailija, satunpa vain pitämään hänen tyylistään ja tarinoistaan. Ensikosketukseni Coelhoon oli Veronika päättää kuolla, jonka luin sellaisessa elämäntilanteessa, että kirjan teema kolahti kunnolla. Se on yhä suosikkini Coelhon kirjoista luettuani neljä muuta kirjaa.

Nyt lukemani …