tiistai 10. helmikuuta 2009

Åsa Larsson: Kunnes vihasi asettuu


Åsa Larsson kuuluu lempidekkareistihini. Olen lukenut kaikki hänen kirjansa melko tuoreeltaan eikä tämä uusinkaan ole poikkeus. Larssonin kirjat sijoittuvat Kiirunaan ja vakiohenkilöt ovat kaikissa samat (syyttäjä Rebekka Martinsson, poliisit Anna-Maria Mella ja Sven Erik Stålnacke…). Kirjat kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, sillä jokaisessa viitataan menneisiin tapahtumiin.

Uusimmassa kirjassa selvitellään sukellusretkellä kadonneen tytön ja tämän poikaystävän tapausta. Tyttö, Wilma, löytyy kuolleena joesta. Ruumiinavauksessa paljastuu, että Wilmaa on siirretty kuoleman jälkeen. Tämä kumoaa onnettomuusteorian ja tapausta aletaan tutkia murhana. Rakenne on sikäli erikoinen, että välillä minäkertojana toimii kuollut tyttö itse. Hän seuraa tapahtumia ja vierailee vuorollaan jokaisen luona. Syylliset ovat selvillä paljon ennen loppua, mutta motiivi paljastuu kokonaisuudessaan vasta viimemetreillä, joten mielenkiinto pysyy yllä. Menneisyys ja menneisyyden tapahtumat ovat vahvasti läsnä tässä tarinassa. Rikoksen motiivitkin löytyvät juuri menneisyydestä.

Larsson on jälleen kerran onnistunut kirjoittamaan mielenkiintoisen ja koukuttavan kirjan. Jään mielenkiinnolla odottamaan Rebecka Martinssonin tulevia vaiheita. Ja suosittelen lämpimästi Larssonia kaikille dekkareiden ja erityisesti pohjoismaisten dekkaristien ystäville.

½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.