tiistai 27. tammikuuta 2009

Leena Lander: Tummien perhosten koti

Luin Landerin Käskyn parisen vuotta sitten ja muistan pitäneeni siitä. Jostain syystä en kuitenkaan tullut lukeneeksi muuta tuotantoa silloin. Nyt päätin tarttua tähän kirjaan, sillä aikeenani on katsoa kyseisestä kirjasta tehty elokuva. Haluan yleensä lukea kirjan ennen kuin näen siitä tehdyn elokuvan.

Tummien perhosten koti on kertomus Juhani Johanssonista, pojasta, joka joutuu poikakotiin Saareen saatuaan lähtöpassit useammasta sijaiskodista. Juhani Johansson on saamassa ylennyksen suuren rakennusyrityksen varatoimitusjohtajaksi. Yrityksen johto on selvittänyt Juhanin taustoja ja esille nousee kuolemantapaus menneisyydestä. Muistot lapsuudesta Saaressa palaavat jälleen kummittelemaan. Elämä Saaressa on irti muusta maailmasta. Se on kuin oma todellisuutensa, jossa on omat lainalaisuutensa. Kaiken tämän keskellä poikakodin johtaja Olavi Harjula yrittää kasvattaa rikkinäisistä kodeista tulevista pojista piiskalla ja työnteolla kunnon miehiä, jotka lopulta sopeutuvat yhteiskuntaan. Taustalla häälyvät johtajan vaimo ja viisi tytärtä, jotka vetävät poikia puoleensa.

Kirjan aihe on mielenkiintoinen, mutta synkkä eikä kerrontakaan ole kevyttä (joskin se on paikoin jopa runollista). Tästä huolimatta kirja oli erittäin helppo lukuinen ja sitä malttoi tuskin laskea käsistään. Landerin kerronta viehätti minua erityisesti. Jotenkin se vain vei mukanaan. Ja loppu onnistui vielä yllättämän ainakin minut.

Kirja kuuluu Harjula trilogiaan, jonka seuraavat osat ovat Tulkoon myrsky ja Iloisen kotiinpaluun asuinsijat. Ensimmäinen kertoo Olavi Harjulan vanhempien tarinan ja jälkimmäinen keskittyy Olavin nuoruuteen. Aion kyllä ehdottomasti lukea molemmat ja Landerin loputkin kirjat, sen verran tykästyin hänen tyyliinsä.

6 kommenttia:

  1. Mäkin olen lukenut tämän kirjan ja nähnyt elokuvankin pariin otteeseen. Itsekin tykkäsin kovasti.

    En itse ole lukenut Snellmannin kirjoja ja mietin vain, että iskisivätkö nekin, kun jotenkin olen kuvitellut Landerin kirjoitustyylin olevan vähän samankaltainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snellmanin Lemmikki kaupantytöt on hyvä ! ;)

      Poista
    2. Olen muuten samaa mieltä. Pidin siitä itsekin. Pitäisi taas lukea Snellmania pitkästä aikaa. :)

      Poista
  2. Landerin ja Snellmanin tyyli on tosiaan hieman samankaltainen. Kannattaa ainakin kokeilla lukea Snellmania. Itse pidän hänenkin tyylistään kovasti.

    VastaaPoista
  3. Olen eri mieltä kanssasi. Minun mielestäni kirja oli hankalalukuinen ja en välillä pysynyt ihan kärryillä. Muuten arvostelusi oli ihan hyvä.

    VastaaPoista
  4. Tämän kirjan lukemisesta on jo vierähtänyt aikaa, joten muistikuvat ovat haalistuneet. Muistelisin kuitenkin sen olleen aika vaivatonta luettavaa, kuten olen kirjoittanut. En tiedä vaikuttiko siihen se, että olin lukenut Landeria jo aiemmin tai se, että olin lukenut tätä ennen pari Snellmania (jonka tyyli on aika samankaltainen) tai ehkä molemmat. Pitäisikin lukea kirjan jatko-osat, jotka olen tyystin unohtanut lukulistaltani.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.