keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras

Olen lukenut kaikki Härkösen kolumnikokoelmat ja pitänyt niistä, mutta varsinaisia romaaneja olen onnistunut ”välttämään” (en tietoisesti…). Pidän hänen tyylistään ja huumoristaan erityisen paljon. Tässä kirjassa tuo huumoria ollut niin paljon kuin kolumneissa, mutta tyyli oli tunnistettava.

Tuija saa lapsuudenystävältään Sailalta kirjeen, jossa tämä pyytää Tuijaa tulemaan vierailulle lapsuudenkotiinsa maalle, sillä hänen (Sailan) äitinsä on huonona ja tämän pian olevat syntymäpäivät voivat jäädä viimeisiksi. Tuija on viettänyt monet lapsuudenkesänsä maalla Sailan perheen luona ja muistelee kaiholla noita aikoja. Sailan äiti on tavallaan toiminut varaäitinä Tuijalle, sillä hänen oma äitinsä on kuollut hänen ollessa pieni. Saila matkustaa maalle ja huomaa, ettei juuri mikään ole niin kuin ennen ja aika on tuntunut kullanneen muistotkin. Päällisin puolin onnelliset ja auvoiset lapsuudenkesät maalla paljastuvat lopulta pohjimmiltaan joksikin muuksi. Kerronta etenee sujuvasti nykyhetkessä ja menneisyyden muisteluissa.

Härkösen teksti on helppoa luettavaa ja säännöllisesti pilkahteleva huumori keventää ei niin kevyttä aihepiiriä. Loppu jää kuitenkin häiritsevän avoimeksi (vaikkei kaikkea toisaalta tarvitse valmiiksi pureskellakaan, niin silti en pidä liian avoimista lopuista), olisin toivonut selkeämpää ratkaisua kaikelle.

½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.