Vigdís Grímsdottír: Z: Rakkaustarina

Tämä kirja on taas niitä, jotka on pitänyt lukea jo pitkän aikaa, muttei ole saanut aikaiseksi. Nytpä sain viimein tartuttua tähän. Taitaa muuten olla ensimmäinen islantilainen kirja jonka olen lukenut, jos nyt en ihan väärin muista.

Kirja kertoo kauniin ja surullisen tarinan kahden naisen rakkaudesta. Muita teemoja ovat mustasukkaisuus, sisaruus, menettäminen. Näkökulma vaihtelee Annan ja hänen sisarensa välillä. Kirjan nimessäkin esiintyvä Z puolestaan on Annan rakastettu. Kerrontaa rytmittävät Z:n kirjeet Annalle ja Annan runot.

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Kerronta oli kaunista, runollista, haikeaa. Henkilöt pohtivat paljon itseään ja muita, miksi käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Mm. Annan sisar kamppaili oman liiallisuuksiin menevän mustasukkaisuutensa (piirre, jonka huomaan valitettavasti itsessänikin toisinaan…) kanssa. Kirjassa oli niin paljon kaikkea ja useita tasoja, että vaatisi toisen lukukerran, jotta saisi kaiken irti.

Ihana kirja, mutta surullinen. Ja kuitenkin lopussa tuntui, että näinhän tämän piti mennäkin. Haluan lukea tältä kirjailijalta lisää.

Arvosana:

Ian Rankin: Ristinolla

Minun on ollut tarkoitus tutustua Rankiniin jo pidemmän aikaa, mutta vasta nyt sain luettua ensimmäisen John Rebusista kertovan kirjan. Rebus on tuttu jo BBC:n televisio-sarjana (josta muistin katsoa huikeat kaksi jaksoa, kun sitä viimeksi näytettiin).

Edinburghissa on alkanut kadota nuoria tyttöjä, jotka löytyvät murhattuna. Samaan aikaan Rebus alkaa saada outoja kirjeitä, joissa on solmittuja narunpätkiä ja viestejä, aivan kuin joku yrittäisi kertoa hänelle jotain. Päähenkilö John Rebus on keski-ikäinen, liikaa polttava ja juova eronnut mies, jolla voisi olla läheisemmätkin välit tyttäreensä, mutta jotenkin hän kokee etääntyvänsä tästä hiljalleen. Ensimmäisessä kirjassa Rebus on vielä ylikonstaapeli eikä hän vaikuta olevan esimiestensä suosiossa. Hän on suorapuheinen ja välillä karkeakin, mutta kuitenkin oikeudenmukainen.

Pidin Rankinin kirjoitustyylistä, vaikka se oli paikoin karkeaakin. Tarina oli sopivan arvoituksellinen ja henkilöt mielenkiintoisa kaikessa karuudessaan. Aion ehdottomasti lukea muutkin sarjan kirjat.

Arvosana: ½

Mika Waltari: Fine van Brooklyn

Olen lukenut Waltarilta aiemmin vain Komisario Palmut, runoja, joitakin novelleja ja Johannes Angeloksen. Viimeksi mainitusta en pitänyt yhtään, (tosin luin sen lukion historiankurssia varten ja se tuntui ehkä jo senkin takia pakkopullalta silloin) mutta muista kylläkin. Tämän pienoisromaanin päätin lukea, sillä tarvitsin F-kirjaimella alkavan kirjan lukuhaastettani varten. Sattumoisin hyllyssäni oli joskus yläasteella saatu Mika Waltarin kolme pienoisromaania sisältävä kirja, jossa oli mm. tämä kertomus.

Pienoisromaani kertoo nuoresta suomalaisesta tutkijasta, joka matkustaa Pariisista Bretagneen lomailemaan. Siellä hän kohtaa hollantilaisen Josefine, Fine, van Brooklynin ja ihastuu tähän tulisesti. Tyttö tuntuu vain leikittelevän hänen tunteillaan ja lopulta mies matkustaa pois katkerana ja pettyneenä. Kertomus on kirjoitettu vanhan miehen muisteluna nuoruuden ihastumisestaan Bretagnen matkalla. Kysymyksessä vaikuttaa kuitenkin olleen enemmänkin pelkkä hullaantuminen kuin syvemmät tunteet. Vanhempana hän ei enää tunne Finea kohtaan samanlaista katkeruutta kuin tuolloin.

Tämän kirjan lukeminen takkusi ja pahasti. Näinkin lyhyeksi kirjaksi luin sitä kohtuuttoman kauan. Jostain syystä teksti oli raskasta lukea eikä aihepiirikään jaksanut innostaa. Pidin päähenkilöä lähinnä naiivina ja Fine oli kuvattu varsinaisena syöjättärenä, vaikka todennäköisesti hän oli vain nuori tyttö, joka oli hukassa. En nyt tarkoita, että Fine olisi ollut täysin viaton ja ymmärtämätön, mutta tuskin nyt mikään riivattu naispaholainenkaan sentään. Lisäksi päähenkilön ihastuminen lähenteli jo pakkomiellettä.

Arvosana:

Karin Slaughter: Riistetyt

Luin jokin aika sitten Karin Slaughterin esikoiskirjan, joka aloittaa Grand County –sarjan. Tämä on sarjan toinen osa ja aiheeltaan huomattavasti rankempi ja ahdistavampi kuin ensimmäinen. Yleensä vältän tietoisesti tämän tyyppisessä aihepiirissä liikkuvia kirjoja, mutta koska tämä on osa sarjaa, jossa päähenkilöiden elämät menevät kirja kirjalta eteenpäin, ajattelin, etten voi jättää tätä väliin.

Kirjan alussa kahden nuoren riita huvipaikalla johtaa toisen kuolemaan. Samaan aikaan paikan vessasta löytyy silvottu keskosen ruumis. Tapaukset tuntuvat linkittyvän yhteen. Teinitytön ruumiinavauksessa tulee ilmi järkyttäviä yksityiskohtia, jotka johtavat Sara Lintonin ja Jeffrey Tolliverin karmean salaisuuden jäljille.

Huolimatta aiheestaan tätä kirjaa oli hyvin vaikea laskea käsistä, kunhan pääsin kunnolla alkuun. Karin Slaughter kirjoittaa todella vetävää tekstiä ja punoo juonta taitavasti. Vaikka alusta asti on melko selvää, mikä oikein on homman nimi, kokonaiskuva paljastuu vasta loppumetreillä. Ja kirjailija jättää lopun tietyllä tavalla kiusallisen avoimeksi.

Pahinta tässä oli taas se, että tällaisia julmuuksia tapahtuu oikeasti ympäri maailmaa kaiken aikaa. Tätä sanoisin jo pelottavaksi.

Arvosana: ½

Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa

Ensin täytyy tunnustaa, että en ole lukenut Gaimanilta muuta kuin Tähtisumua (josta pidin paljon) ja Sandman -sarjakuvia (joista pidän myös). Tämä on noloa siksi, että tiedän Gaimanin olevan loistava kirjailija ja tiedän, että hän olisi aika varmasti lempikirjailijoitani, jos vain olisin lukenut useampia hänen kirjojaan.

Tämä kirja on luokiteltu lastenkirjaksi, mutta yhtä hyvin tämä uppoaa varmasti aikuisiinkin. Kirja on hyvin kirjoitettu ja kiehtova tarina Coraline nimisestä tytöstä, joka pitkästyttyään alkaa tutkia tarkemmin perheensä taloa. Tutkimusretkillään hän löytää salaperäisen oven, jonka takaa paljastuu tiiliseinä. Seuraavan kerran, kun Coraline avaa oven, on tiiliseinä poissa ja tilalla on käytävä, joka johtaa pelottavaan varjomaailmaan. Tuolla toisessa maailmassa Coraline odottaa toinen äiti ja isä, jotka vaikuttavat kovasti samanlaisilta kuin Coralinen oikeat vanhemmat, mutta heillä on silmien paikalla napit. Jotain outoa ja pelottavaa, suorastaan uhkaavaa heissä kuitenkin on.

Tämä oli oikein mainio, pieni kirjanen ja uusi osoitus siitä, että minun todellakin pitäisi lukea Gaimania lisää, minkä aionkin tehdä.

Arvosana:

Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia

En ole lukenut hirveästi kauhua sitten teinivuosien, jolloin olin siitä erittäin innostunut. Yhtäkkiä vain tuli sellainen olo, etten halua enkä pysty sitä lukemaan. Nyt kuitenkin päätin tarttua tähän kirjaan, joka kai on jonkinasteista kauhua, sillä juoni vaikutti mielenkiintoiselta.

Ikääntynyt death metal muusikko Judas Coyne keräilee makaabereita esineitä ja kun hänelle tarjotaan yhtäkkiä ostettavaksi vanhan miehen haamua, hän tarttuu tilaisuuteen. Sanomattakin on selvää, että se on suuren luokan virhe. Haamulla on nimittäin yllättäen pahat mielessä. Hän aikoo tuhota Juden ja tämän läheiset. Tämä on taas niitä kirjoja, joista ei voi paljastaa etukäteen juuri mitään, ettei pilaisi yllätystä.

Täytyy sanoa, että ei tämä kirja ainakaan minua pelottanut. Liekö syynä sitten se, että olen sitä tyyppiä, joka ei usko mitään ennen kuin näkee omilla silmillä ja muutenkin niin kiinni konkreettisessa aistein havaittavassa maailmassa. Otan tarinat tarinoina ja sillä siisti. Sanoisin, että psykologinen kauhu on monta kertaa pelottavampaa kuin haamut ja monsterit. Mutta ei tämä huono kirja ollut, sillä en minä oikeastaan odottanut että tämä olisi minua pelottanut paljoakaan. Ihan kelpo viihdykettä.

Mainittakoon vielä, että kirjoittaja on itsensä kauhunmestarin Stephen Kingin poika (seikka jota hän ei itse halua tuoda julki aktiivisesti). En voi verrata poikaa isään, sillä en ole Kingin kirjoja koskaan lukenut. Nyt tosin heräsi kiinnostus, joten saatanpa vaikka kokeeksi lukea jotain.

Arvosana:

Lista kirjailijoista joihin aion tutustua

Päätin tehdä listan (koska rakastan listoja...) kirjailijoista, joita en ole vielä lukenut, mutta jotka vaikuttavat kiinnostavilta ja joihin aion tutustua lähemmin. Saa suositella vapaasti lisää kirjailijoita listalleni.

Paul Auster - Luettu Oraakkeliyö
Jonathan Carroll
Vigdís Grímsdóttir - Luettu Z: Rakkaustarina
Joel Haahtela - Luettu Perhoskerääjä
Marian Keyes
Stephen King
Doris Lessing
Annie Proulx
Hilkka Ravilo
José Saramago
Carol Shields
Amy Tan
Anne Tyler