perjantai 19. joulukuuta 2008

Titus Hjelm (toim.): Mitä wicca on?

Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja mytologioista. En kuitenkaan ole koskaan ollut millään tavalla uskonnollinen, vaikka luterilainen ”taustaltani” olenkin. Vanhempanikaan eivät ole koskaan olleet muuta kuin tapakristittyjä (tosin isäni erosi kirkosta pari vuotta sitten). Itse erosin kirkosta vuosia sitten pohdittuani asiaa perusteellisesti. Tällä hetkellä kuvailisin itseäni agnostikoksi, jos olisi pakko määritellä kantani. Vaikka rationaalinen ja (muka-) järkevä minäni (joka ei usko ennen kuin näkee jne.) ei vain pysty uskomaan korkeampiin voimiin, on ajatus jostain määrittelemättömästä voimasta, jumaluudesta, kiehtonut mieltäni, kun olen päässyt eroon teiniaikojen lapsellisesta ”en kyllä varmaan usko mihinkään ihan periaatteesta” – asenteestani. Luulen, että minun ajatusmaailmaani sopisi parhaiten jokin panteistinen uskomus, mitä wiccakin joiltain osin vaikuttaa olevan.

Jotta tämä ei menisi kokonaan henkilökohtaisen uskoni tai uskonnottomuuteni pohdinnaksi, voisin mennä varsinaiseen aiheeseen, eli itse kirjaan. Sisällöltään Mitä wicca on? on tiivis, mutta kuitenkin monipuolinen kokoelma tekstejä wiccalaisuudesta. Kirjoittajina mm. uskontotieteilijöitä ja wiccoja. Alussa kerrotaan wiccan historiasta ja periaatteista, wiccan eri muodoista ja traditioista, jotka voivat vaihdella suurestikin. Kirjassa ruoditaan lisäksi wiccan kuvaa mediassa. Myös wiccat itse pääsevät kertomaan uskonnostaan ja mukana on myös mm. kuvauksia joistakin traditioista.

Kaiken kaikkiaan tämä on erittäin hyvä perusesitys wiccalaisuudesta, mutta siinä missä se vastaa keskeisimpiin kysymyksiin se myös herättää uusia. Mielenkiintoista.


Arvosana:

4 kommenttia:

  1. No nyt jaksoin nähdä vaivaa ja sainkin ikäsi selville, vaikka koville ottikin. Katsos, kun ensin kysyy, ei tarvitse vaivata kallisarvoista aikaa, kun voi odottaa suoraan vastausta. Ja kuten viimeksi mainitsinkin, niin kysyin ihan mielenkiinnosta. Ei siihen kummempia selittelyä tarvita enkä voi kuvitella sen olevan loukkaavaa.

    PS. Edustan kauniinpaa sukupuolta, ja olen blogisi pitkäaikainen lukija.

    VastaaPoista
  2. En minä loukkaantunut, kunhan yritin olla nokkela (huumorintsjuni on hieman outo joskus). Olen kai jotenkin vainoharhainen anonyymien kommenttien suhteen, kun ei koskaan tiedä kuka on kyseessä milloinkin.

    Nyt kiinnostaa sitten tietää, että olenko sen ikäinen kuin arvelit (jos arvelit...) minun olevan?

    VastaaPoista
  3. Ikääsi en pahemmin ruvennut arvuuttelemaan, siksi juuri kysyin. Kuitenkin ajattelin, että olet varmaan siinä 20 vuoden pintaan, yli tai vähän ali.

    VastaaPoista
  4. Ok. Kohta tosin olen lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä. Henkinen ikä taas on mitä milloinkin...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.