keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Paul Auster: Oraakkeliyö

Olen ollut aikeissa lukea Paul Austeria siitä asti, kun ystäväni suositteli häntä minulle aikoja sitten. Tuttuun tapaani kesti kauan ennen kuin aikomukseni toteutui. Nyt harmittaa lähinnä se, etten tarttunut Austeriin aiemmin. Pidin tästä kirjasta todella paljon ja aion ehdottomasti lukea lisää.

Oraakkeliyö kertoo Sydney Orrista, kirjailijasta, joka toipuu vakavasta onnettomuudesta. Eräänä päivänä hän poikkeaa juuri avattuun paperikauppaan ja ostaa sinisen portugalilaisen muistikirjan. Aloitettuaan muistikirjaan uuden tekstin, hän huomaa kirjoittamisen luistavan jopa niin hyvin, että ulkomaailma unohtuu kirjoittaessa. Hän kirjoittaa Nick Bowenista, joka saa luettavakseen käsikirjoituksen nimeltä Oraakkeliyö.

Kirjassa oli oikeastaan kolme kirjaa sisäkkäin. Varsinainen tarina Sydney Orrista, tämän luoman Nick Bowenin tarina ja Nickin lukema Oraakkeliyö. Lisäksi tekstin lomassa on lukuisia, pitkiäkin alaviitteitä. Kaikki tämä tekee kirjasta vaikealukuisen, mutta tarina(t) on niin mukaansa tempaava, että lukeminen luistaa rakenteen monimutkaisuudesta huolimatta.

Arvosana:

2 kommenttia:

  1. Kysyn ihan mielenkiinnosta, että kuinka vanha olet?

    VastaaPoista
  2. Ja minä kysyn mielenkiinnosta, miksi se on niin kiinnostavaa? Vastauksena sanon, että jos näkee hieman vaivaa sen pystyy kyllä selvittämään itsenäisesti. Tiedä sitten miten korrektia on tiedustella naiselta tämän ikää (ja vielä anonyymisti). :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.