Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2008.

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja vierailla mailla

Kuva
Pidin Himoshoppaaja-sarjan ensimmäisestä osasta sen verran paljon, että piti lukea toinen osa heti, kun sain sen käsiini. Tämä oli yhtä hyvä ja hauska kuin ensimmäinen kirjakin.

Vaikka Becky on maksanut kaikki velkansa, on hän ehtinyt jo velkaantua uudelleen ja shoppailuvimmaa ei näytä rajoittavan mikään. Asiaa ei auta yhtään matka New Yorkiin Luken kanssa ja pian Becky on taas yhtä suuressa pulassa kuin aiemmin.

Becky on kyllä raivostuttavan vastuuton hahmo, joka jotenkin kummassa aina onnistuu ottamaan itseään niskasta kiinni lopulta, kun on aivan pakko. Näin tuntuu nyt kahden kirjan perusteella. Kiinnostavaa nähdä mitä jatkossa tapahtuu (sarjan tulevien kirjojen nimistä voi tietysti jo päätellä jotain...).


Arvosana: ½

Neil Gaiman: Neverwhere

Kuva
Jatkoin Gaimanin mentävän aukon paikkaamista sivistyksessäni ja luin miehen kolmannen? kirjan. Hänestä on kovaa vauhtia tulossa yksi lempikirjailijoistani.

Neverwhere kertoo Richard Mayhewista joka sattumalta tulee pelastaneeksi Door -nimisen tytön tämän vainoojilta. Door on alapuolisesta Lontoosta, paikasta, jonka olemassaolosta Richardilla ei ole ollut aavistustakaan (eikä sen puoleen valtaosalla yläpuolisen Lontoon asukkailla). Pian Richard huomaa, ettei kukaan enää tunne häntä yläpuolisessa Lontoossa, aivan kuin hänen olemassaolonsa olisi pyyhkiytynyt kokonaan pois. Kun asuntokin myydään alta pois, Richard päättää lähteä etsimään Dooria alapuolisesta Lontoosta selvittääkseen mitä on tekeillä ja tempautuu mukaan outoon ja pelottavaan seikkailuun halki alapuolisen Lontoon, jossa mahdotonkin tuntuu olevan mahdollista.

Neil Gaiman osaa luoda taianomaisia tarinoita ja kiehtovia (pelottaviakin) maailmoja. Pidän myös erityisen paljon hänen kirjoitustyylistään. Hän kertoo tarinansa pilke…

Kate Holden: Enkelivaihde

Kuva
Löysin tämän kirjan sattumalta kirjaston palautushyllystä. Kirja on omaelämäkerrallinen kertomus australialaisen hyvän perheen tytön joutumisesta heroiinikoukkuun ja lopulta prostituoiduksi.

Kate on hyvän perheen kiltti tyttö, joka viihtyy parhaiten omissa oloissaan. Teininä hän on kaveriporukassa se, joka huolehtii muista näiden pitäessä hauskaa. Mutta yliopistossa kaikki muuttuu ja Katesta sukeutuu varsinainen kapinallinen. Lopulta hän kokeilunhalussaan päätyy heroiinikoukkuun. Huumeidenkäytön rahoittaminen ei ole helppoa tavallisilla töillä ja niinpä seuraava vaihtoehto on prostituutio. Kate aloittaa kadulta, mutta pääsee pian bordelliin töihin.

Elämäkerta on kaunistelematon ja suorasukainen kuvaus nuoren naisen elämästä heroiinikoukussa ja prostituoituna sekä yrityksistä irrottautua huumeista. Tämä oli sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu kirja karusta aiheesta. Kummasti jokin viehättää minua tämän tyyppisissä selviytymistarinoissa.


Arvosana: ½

Titus Hjelm (toim.): Mitä wicca on?

Kuva
Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja mytologioista. En kuitenkaan ole koskaan ollut millään tavalla uskonnollinen, vaikka luterilainen ”taustaltani” olenkin. Vanhempanikaan eivät ole koskaan olleet muuta kuin tapakristittyjä (tosin isäni erosi kirkosta pari vuotta sitten). Itse erosin kirkosta vuosia sitten pohdittuani asiaa perusteellisesti. Tällä hetkellä kuvailisin itseäni agnostikoksi, jos olisi pakko määritellä kantani. Vaikka rationaalinen ja (muka-) järkevä minäni (joka ei usko ennen kuin näkee jne.) ei vain pysty uskomaan korkeampiin voimiin, on ajatus jostain määrittelemättömästä voimasta, jumaluudesta, kiehtonut mieltäni, kun olen päässyt eroon teiniaikojen lapsellisesta ”en kyllä varmaan usko mihinkään ihan periaatteesta” – asenteestani. Luulen, että minun ajatusmaailmaani sopisi parhaiten jokin panteistinen uskomus, mitä wiccakin joiltain osin vaikuttaa olevan.

Jotta tämä ei menisi kokonaan henkilökohtaisen uskoni tai uskonnottomuuteni pohdinnaksi, voisin mennä vars…

Paul Auster: Oraakkeliyö

Kuva
Olen ollut aikeissa lukea Paul Austeria siitä asti, kun ystäväni suositteli häntä minulle aikoja sitten. Tuttuun tapaani kesti kauan ennen kuin aikomukseni toteutui. Nyt harmittaa lähinnä se, etten tarttunut Austeriin aiemmin. Pidin tästä kirjasta todella paljon ja aion ehdottomasti lukea lisää.

Oraakkeliyö kertoo Sydney Orrista, kirjailijasta, joka toipuu vakavasta onnettomuudesta. Eräänä päivänä hän poikkeaa juuri avattuun paperikauppaan ja ostaa sinisen portugalilaisen muistikirjan. Aloitettuaan muistikirjaan uuden tekstin, hän huomaa kirjoittamisen luistavan jopa niin hyvin, että ulkomaailma unohtuu kirjoittaessa. Hän kirjoittaa Nick Bowenista, joka saa luettavakseen käsikirjoituksen nimeltä Oraakkeliyö.

Kirjassa oli oikeastaan kolme kirjaa sisäkkäin. Varsinainen tarina Sydney Orrista, tämän luoman Nick Bowenin tarina ja Nickin lukema Oraakkeliyö. Lisäksi tekstin lomassa on lukuisia, pitkiäkin alaviitteitä. Kaikki tämä tekee kirjasta vaikealukuisen, mutta tarina(t) on niin mukaan…

Jo Nesbø: Lepakkomies

Kuva
Tartuin tähän Lasiavaimella palkittuun norjalaiskirjailijan esikoisdekkariin lukemieni positiivisten arvioiden innostamana.

Kirjan (oikeastaan sarjan…) päähenkilönä on alkoholiongelman kanssa kamppaileva poliisi Harry Hole, joka sarjan aloittavassa kirjassa matkustaa Australiaan, Melbourneen auttamaan sikäläistä poliisia nuoren norjalaisnaisen murhan tutkimuksissa. Alun perin selkeältä näyttänyt kuvio mutkistuu, kun esiin nousee seikkoja, jotka viittaavat, että liikkeellä olisi sarjamurhaaja.

Mielenkiintoinen asetelma lähettää pohjoismaalainen poliisi maapallon toiselle puolelle tutkimaan murhaa. Jotenkin vain tuntuu, että aiheesta olisi voinut saada irti enemmänkin. Kirjaa olisi myös voinut tiivistää hieman ja jättää pois joitain mielestäni täysin turhia tapahtumia (mm. Harryn kännisekoilut, tämän ratkettua juomaan, jotenkin koko episodi tuntui täysin irralliselta ja turhalta). Kirja ei säilyttänyt kiinnostavuuttaan ihan loppumetreille asti. Ainakin minun mielenkiintoni herpaantui jos…