tiistai 21. lokakuuta 2008

Mika Waltari: Fine van Brooklyn

Olen lukenut Waltarilta aiemmin vain Komisario Palmut, runoja, joitakin novelleja ja Johannes Angeloksen. Viimeksi mainitusta en pitänyt yhtään, (tosin luin sen lukion historiankurssia varten ja se tuntui ehkä jo senkin takia pakkopullalta silloin) mutta muista kylläkin. Tämän pienoisromaanin päätin lukea, sillä tarvitsin F-kirjaimella alkavan kirjan lukuhaastettani varten. Sattumoisin hyllyssäni oli joskus yläasteella saatu Mika Waltarin kolme pienoisromaania sisältävä kirja, jossa oli mm. tämä kertomus.

Pienoisromaani kertoo nuoresta suomalaisesta tutkijasta, joka matkustaa Pariisista Bretagneen lomailemaan. Siellä hän kohtaa hollantilaisen Josefine, Fine, van Brooklynin ja ihastuu tähän tulisesti. Tyttö tuntuu vain leikittelevän hänen tunteillaan ja lopulta mies matkustaa pois katkerana ja pettyneenä. Kertomus on kirjoitettu vanhan miehen muisteluna nuoruuden ihastumisestaan Bretagnen matkalla. Kysymyksessä vaikuttaa kuitenkin olleen enemmänkin pelkkä hullaantuminen kuin syvemmät tunteet. Vanhempana hän ei enää tunne Finea kohtaan samanlaista katkeruutta kuin tuolloin.

Tämän kirjan lukeminen takkusi ja pahasti. Näinkin lyhyeksi kirjaksi luin sitä kohtuuttoman kauan. Jostain syystä teksti oli raskasta lukea eikä aihepiirikään jaksanut innostaa. Pidin päähenkilöä lähinnä naiivina ja Fine oli kuvattu varsinaisena syöjättärenä, vaikka todennäköisesti hän oli vain nuori tyttö, joka oli hukassa. En nyt tarkoita, että Fine olisi ollut täysin viaton ja ymmärtämätön, mutta tuskin nyt mikään riivattu naispaholainenkaan sentään. Lisäksi päähenkilön ihastuminen lähenteli jo pakkomiellettä.

Arvosana:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.