tiistai 7. lokakuuta 2008

Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia

En ole lukenut hirveästi kauhua sitten teinivuosien, jolloin olin siitä erittäin innostunut. Yhtäkkiä vain tuli sellainen olo, etten halua enkä pysty sitä lukemaan. Nyt kuitenkin päätin tarttua tähän kirjaan, joka kai on jonkinasteista kauhua, sillä juoni vaikutti mielenkiintoiselta.

Ikääntynyt death metal muusikko Judas Coyne keräilee makaabereita esineitä ja kun hänelle tarjotaan yhtäkkiä ostettavaksi vanhan miehen haamua, hän tarttuu tilaisuuteen. Sanomattakin on selvää, että se on suuren luokan virhe. Haamulla on nimittäin yllättäen pahat mielessä. Hän aikoo tuhota Juden ja tämän läheiset. Tämä on taas niitä kirjoja, joista ei voi paljastaa etukäteen juuri mitään, ettei pilaisi yllätystä.

Täytyy sanoa, että ei tämä kirja ainakaan minua pelottanut. Liekö syynä sitten se, että olen sitä tyyppiä, joka ei usko mitään ennen kuin näkee omilla silmillä ja muutenkin niin kiinni konkreettisessa aistein havaittavassa maailmassa. Otan tarinat tarinoina ja sillä siisti. Sanoisin, että psykologinen kauhu on monta kertaa pelottavampaa kuin haamut ja monsterit. Mutta ei tämä huono kirja ollut, sillä en minä oikeastaan odottanut että tämä olisi minua pelottanut paljoakaan. Ihan kelpo viihdykettä.

Mainittakoon vielä, että kirjoittaja on itsensä kauhunmestarin Stephen Kingin poika (seikka jota hän ei itse halua tuoda julki aktiivisesti). En voi verrata poikaa isään, sillä en ole Kingin kirjoja koskaan lukenut. Nyt tosin heräsi kiinnostus, joten saatanpa vaikka kokeeksi lukea jotain.

Arvosana:

8 kommenttia:

  1. Tämä taas on elämäni eka kauhukirjaksi tituleerattu,jota voisin harkita luettavaksi :) Sain joskus kirjakerholehden välissä sellaisen näytevihkosen jossa oli pari ekaa lukua, ja vaikutti ihan luettavalta. Mun ongelma vaan on nimeomaan se vilkas mielikuvitus - mulla ei ole mitään vaikeuksia unohtaa aisteilla koettava maailma ja sukeltaa ihan omiin paikkoihin, joissa ihan kaikki on mahdollista :) Mutta katsotaan...mikä on suosituksesi mulle henk.koht.?

    VastaaPoista
  2. Täytyy myöntää, että minullakin on suhteellisen vilkas mielikuvitus, mutta jotenkin vain pystyn aika helposti jättämään tämän tyyppisten kirjojen tapahtumat mielestäni, laskettuani kirjan kädestäni. Ne ovat sitten iham muut kirjat, jotka jäävät vaivaamaan mieltä ja elämään omaa elämäänsä vielä lukemisen jälkeenkin.

    Siis suositukseni tämän kirjan osalta... No, olihan siinä tiettyjä ahdistavia juttuja, että ihan herkemmille en suosittelisi, mutta ei tämä ollut sieltä pelottavimmasta päästä. Ja aika pitkälti nekin ahdistavat jutut olivat sellaisia, mitä tapahtuu (valitettavasti) ihan tosi elämässäkin. Hiukan vaikea selittää, paljastamatta juonta liikaa. :)

    VastaaPoista
  3. Kauhukirjaksi aika kesyn sorttinen ja siis luettava. Paljon pahempi on se Tukholmaan sijoitettu vampyyrikirja "Ystävät hämärän jälkeen. Varsinkin sen vuoksi, että muut kuin vampyyri ovat todella inhottavia toisilel ihmisille, ja sen voi oikeasti kuvitella. Kuten se teini-ikäinen, joka nuiji miestä vasaralla: "Jonkin ajan kuluttua se alkoi olla oikein rattoisaa." Poika oli juuri pimahtamassa.

    VastaaPoista
  4. Juu, näin minäkin tämän kirjan koin. Luinkin kirjoituksesi tuosta Ystävät hämärän jälkeen kirjasta ja taitaa jäädä minulta lukematta, vaikka vampyyrikirjoista pidänkin.

    Ainakin minua kauhistuttaa ja ahdistaa enemmän se, mitä ihmiset tekevät toisilleen kuin mitä mielikuvitusolennot/yliluonnollisetasiat mahdollisesti tekevät ihmisille. Ja monesti pelottavinta on se, mitä tapahtuu ihmisen pään sisällä.

    VastaaPoista
  5. Ok, kiitos kommenteista kuutar ja mette! Laitetaan korvan taakse odottamaan sopivaa aikaa.

    VastaaPoista
  6. Oli mukava lukea pitkästä aikaa tällainen perinteisempi kummitustarina, mukavaa vaihtelua vampyyreille ja ihmissusille :)

    Hillin tyylissä on jotain samaa kuin isällään, mutta silti jotain täysin omaa. Aion ehdottomasti lukea lisää Hilliä! Samalla nousi myös kuume lukea taas Kingiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tämän blogipostauksen jälkeen tutustunut myös Kingiin ja päätynyt keräämään miehen tuotantoa pmaan hyllyyn pikkuhiljaa. Pitäisi myös lukea lisää Hilliä, tämä on toistaiseksi ainoa lukemani.

      Poista
    2. King-fanina ilahdun aina kovasti kun joku innostuu lukemaan hänen kirjojaan :) Kingin suomennettu tuotanto (sekä ne muutamat joita ei ole suomennettu) löytyy omasta hyllystä, ihanaa kun voin aina halutessani kaivaa Kingin kirjan käsiini ja alkaa lukea <3

      Jos en väärin muista omistan Sydämen muotoisen rasian lisäksi toisenkin Hillin, taisi olla novellikokoelma.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.