Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2008.

Xinran: Vaiennetut äänet, kiinalaisia naiskohtaloita

Kuva
Tartuin tähän kirjaan, koska tarvitsin lukuhaastetta varten X-kirjaimella alkavan kirjailijan. Muuten en ehkä olisi tullut lukeneeksi tätä, mikä olisi ollut sääli. Rankasta aiheestaan huolimatta, pidin kirjasta. Se antoi tietoa naisten asemasta ja kohtelusta Kiinassa menneinä vuosikymmeninä.

Kirjan kirjoittaja Xinran, toimittaja joka tätä nykyä asuu Englannissa, toimitti Kiinassa radio-ohjelmaa Yötuulen sanat, joka käsitteli naisten elämää ja siihen liittyviä asioita. Ohjelmasta tuli suosittu kuulijoiden keskuudessa ja Xinranille virtasi kirjeitä ja puheluita sekä vihjeitä juttuaiheiksi. Ihmiset halusivat kertoa elämäntarinansa tai tuoda tietoon jonkin muun elämäntarinan. Sen myötä paljastuu monia traagisia ihmiskohtaloita ja naisten asema näyttäytyy kaikessa raadollisuudessaan.

Luettuani tämän kirjan minulle konkretisoitui ihan eri tavalla kaikki ne kauheudet, joita naisia vastaan on tehty Kiinassa. Välillä lukiessa pisti oikein vihaksi, miten naisia ja lapsia on kohdeltu. Eikä aina o…

Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa

Kuva
Välillä on mukava lukea jotain vähän kevyempää. Päätin siis kokeilla tällä kertaa Kinsellaa. Olen yrittänyt metsästää Himoshoppaajan salaisia unelmia tuloksetta, mutta sain käsiini sattumalta tämän kirjan. Ihan yhtä hyvä kirja aloittaa kuin joku muukin.

Tämä todellakin oli hyväntuulen kirja, hauska, ”kupliva”, romanttinen ja nokkela. Päähenkilö Emma on palaamassa työmatkalta Skotlannista. Hän kärsii lentopelosta ja on tullut nauttineeksi muutaman drinkin rauhoittaakseen itseään. Kun lentokone joutuu turbulenssiin, paniikki iskee Emmaan ja hermostuksissaan hän vuodattaa kaikki häpeällisimmätkin salaisuutensa vieressä istuvalle miehelle. Maanantaina hän kauhukseen kohtaa miehen uudelleen työpaikallaan ja selviää, että mies omistaa firman, jossa Emma on töissä.

Jälleen kerran hömppäkirja, jonka päähenkilöstä on helppo pitää. Emma on ihanan tavallisen oloinen nainen kaikkine ongelmineen, tohelointeineen ja salaisuuksineen. Lukija toivoo, että kaikki menee hyvin ja tavallaan sen tietääkin…

Karin Fossum: Evan Katse

Kuva
Jatkoin tutustumistani pohjoismaisiin dekkarikirjailijoihin lukemalla Karin Fossumin esikoisdekkarin Evan katse. Fossumkin edustaa enemmän tätä jännityskirjallisuuden psykologista puolta kuin perinteistä arvoitusdekkaria. Poliisintyön kuvaaminenkin jää vähemmälle ja kirjailija keskittyy enemmän murhaa edeltäneisiin ja siihen johtaneisiin tapahtumiin.

Rannalta löytyy miehen ruumis ja pian komisario Konrad Sejer alkaa epäillä, että tapaus liittyy aikaisemmin tapahtuneeseen ilotytön murhaan. Siinä juoni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kuitenkin kuvio on monimutkaisempi kuin ensin näyttää.

Pidin komisario Sejeristä, joka on muutamien muiden dekkaripoliisien tavoin kovin sympaattinen hahmo ja olisin lukenut hänestä ja yksityiselämästään enemmänkin. Tämä ensimmäinen osa ei ehkä ollut ihan niin hyvä kuin olin odottanut, mutta aion lukea seuraavankin.

Arvosana: ½

A. W. Yrjänä: Rota ja Mechanema

Kuva
Sain kipinän runojen lukemiseen lukiossa erään äidinkielen kurssin myötä. Ensimmäinen runoilijasuosikkini oli (ja kuuluu yhä suosikkeihin) Edith Södergran. Sen jälkeen suosikkeja on tullut lisää ja runokokoelmia on ilmestynyt kirjahyllyyni pikkuhiljaa. Enimmäkseen tulee luettua kotimaisia runoilijoita ja nimenomaan vanhempia, en kovinkaan paljoa nykyrunoutta. Runouden lukeminen menee minulla oikeastaan kausissa. Nyt en ollut aikoihin lukenut runoja ennen kuin tartuin näihin kahteen kokoelmaan.

CMX on yksi lempibändeistäni ja kuuluu niihin, joilla sanoitukset ovat tärkeässä asemassa. Vaikken voi väittää aina ymmärtäväni, mitä Yrjänä milloinkin ajaa takaa, ovat hänen tekstinsä kiehtovia ja oivaltavia, joskus karujakin ja täynnä sarkasmia ja huumoria.

Yrjänän runot ovat vielä käsittämättömämpiä kuin hänen lyriikkansa, mutta en anna sen haitata itseäni. En pyrikään runoja lukiessani mihinkään tyhjentävään tulkintaan. Olen myös sitä mieltä, ettei runoja tarvitse aina olla tulkitsemassa. Ann…

Sofi Oksanen: Puhdistus

Kuva
Olen pahasti jäljessä päivityksissäni. Luin tämän jo jokin aika sitten, mutta nyt vasta saan kirjoitettua ja tämän jälkeen olen jo lukenut pari muutakin kirjaa. Laiska minä.

Täytyy sanoa, että Puhdistus nosti kyllä Sofi Oksasen lempikirjailijoitteni joukkoon. Olin aiemmin lukenut vain Baby Janen, josta kyllä pidin, mutta tämä kirja on aivan loistava.

Puhdistus kuvaa Viron historiaa 1930-luvulta 1990-luvun alkuun kahden naisen kohtalon kautta. On vuosi 1994. Aliide Truu löytää talonsa pihalta nuoren venäläisen naisen, joka väittää pakenevansa miestään. Tyttö on Zara. Hän on päätynyt kotoaan Vladivostokista paremman elämän toivossa Saksaan ilotytöksi. Hän on paennut sutenööriltään ja lähtenyt etsimään isoäitinsä entistä kotitaloa mukanaan valokuva isoäidistä ja tämän sisaresta. Näkökulma vaihtelee onnistuneesti Aliiden ja Zaran välillä ja pala palalta takaumien avulla valotetaan molempien karua menneisyyttä, miten he ovat päätyneet nykyiseen tilanteeseen. Molemmat naiset ovat joutnueet…

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi

Kuva
Olen lukenut Calvinolta aiemmin klassikon Jos talviyönä matkamies. Tuosta on aikaa vuosia, joten en muista muuta kuin, että pidin kirjasta. Pitänee lukea se uudelleen jossain vaiheessa. Kaverini on kehunut Calvinon muitakin kirjoja, joten päätin lainata jonkin niistä kokeeksi nyt vuosia tuon Jos talviyönä lukemisen jälkeen. Täytyy tunnustaa, että valitsin tämän, koska se oli kaikkein ohuin (vaikkei muutkaan nyt niin kovin paksuja olleet).

Kirjassa varakreivi Medardo di Terralba palaa sodasta Turkkia vastaan halkaistuna. Epäonneksi palaaja on pahapuolisko joka alkaa tehdä ilkeyksiä ja langettaa hirttotuomioita. Pian myös hyväpuolisko saapuu takaisin ja alkaa puolestaan tehdä hyviä tekoja. Kirjan minäkertojana on varakreivin sisarenpoika.

Tästä pitäisi nyt repäistä jotain viisasta tai nokkelaa sanottavaa, mutta en osaa sanoa muuta kuin että pidin kirjasta ja Calvinon tyylistä. Sain jopa ahaa-elämyksen, koskien tarinan "opetusta". Pitänee lukea lisää Calvinoa.

Arvosana:

Karin Alvtegen: Varjo

Kuva
Pidin Alvtegenin Häpeästä niin paljon, että piti tarttua toiseen hänen kirjaansa. Kirjastossa sattui olemaan paikalla uusin kirja Varjo (jonka kansi on sivumennen sanoen aika hirveä).

Kirjassa seurataan Nobel-kirjailija Axel Ragnerfeldtin ja tämän läheisten elämää, jota varjostaa salaisuus jos toinenkin. Kirjailija itse on halvaantunut ja kykenemätön puhumaan ja liikkumaan itse. Hän makaa sairaalasängyssä ja muistelee menneitä tapahtumia. Axelin poika Jan-Erik kiertää luennoimassa isästään ja tämän tuotannosta. Avioliitto Louisen kanssa rakoilee ja äiti naukkailee viskiä. Kulissit ovat näennäisesti kunnossa, kunnes yksinäinen vanhus kuolee ja tämän asioiden hoitaja löytää yhteyden tämän ja Ragnerfeldtien välillä. Pian puhtoinen julkisivu on vaarassa tahrautua.

Alvtegen todellakin taitaa psykologisen jännityksen. Jälleen kerran hän paljastaa menneisyyden tapahtumia pikkuhiljaa takaumina. Ja kuten Häpeässä tässäkin nuo tapahtumat ja niiden esiin tulo muuttavat henkilöiden elämät perust…

Ari Paulow: Viidakkkojuoksu

Kuva
En ollut aiemmin tutustunut tähän kirjailijaan, mutta tätini lainasi minulle kaksi hänen kirjaansa ja paremman lukemisen puutteessa tartuin ensimmäiseen niistä. Viidakkojuoksu on siis Paulowin esikoisdekkari. Tyyli tuo heti mieleen Reijo Mäen Vares-kirjat eikä ainoastaan siksi, että tässäkin on päähenkilönä viinaan ja naisiin menevä yksityisetsivä vaan kirjoitustyyli ja huumori tuovat myös mieleen Mäen. Tapahtumapaikkana on sentään Turun sijasta Oulu.

New Yorkissa etsivätoimistoa pitävä Jesse Hackman joutuu hankaluuksiin paikallisten gangsterien kanssa, palaa takaisin Suomeen ja asettuu Ouluun pitämään baaria ja etsivätoimistoa. Hän saa tutkittavakseen katoamistapauksen, joka paljastuu mutkikkaammaksi kuin hän luuli. Pian hän huomaa olevansa keskellä kovanluokan huumerikosvyyhteä ja kaiken lisäksi hengenvaarassa.

Ihan kelpo lajinsa edustaja (kovaksikeitetty dekkari vai mikä lie...) tämä oli, vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä roisia kielekäyttöä ja nokkelaa sanailua riitti. Myös yl…