Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2008.

Sarah Waters: Yövartio

Kuva
Watersin kaikki kirjat löytyvät hyllystäni, mutta vasta nyt sain luettua ensimmäiseni, uusimman niistä. Kuulin kirjailijasta joskus vuosia sitten, kun näin televisiosta hänen kirjaansa Tipping the Velvet perustuvan minisarjan, joka lumosi minut täysin. Myöhemmin näin myös toisen filmatisoinnin, Fingersmithin. Hankin kirjat pikkuhiljaa itselleni ja päädyin lopulta aloittamaan tästä.

Aiemmista romaaneista poiketen Yövartion tapahtumat sijoittuvat II-maailmansodan aikaan. Rakenne on poikkeuksellinen, sillä kertomus alkaa vuodesta 1947 ja päättyy vuoteen 1941. Välissä kuvataan vuotta 1944.

Kirja kertoo neljästä erilaisessa elämäntilanteessa olevasta henkilöstä, joiden kohtalot kietoutuvat yhteen. Kay vaeltelee pitkin Lontoon katuja päämäärättä. Helen on mustasukkainen naisystävästään Juliasta. Viv jatkaa väljähtynyttä suhdettaan varattuun Reggieen. Duncan yrittää löytää paikkaansa yhteiskunnassa vapauduttuaan vankilasta.

Kirjan edetessä paljastuu pikkuhiljaa, miten kukin on päätynyt nyky…

Karin Alvtegen: Häpeä

Kuva
Olen lukenut todella vähän pohjoismaalaista jännityskirjallisuutta. Karin Alvtegenia on kehuttu, joten päätin kokeilla. Tämä kirja ei tosin mielestäni ollut ihan perinteistä jännitystä vaan pikemminkin psykologinen romaani, jonka rakenne muistutti jännäriä.

Kirja kertoo kahdesta eri ikäisestä naisesta. 38-vuotias lääkäri Monika kantaa syyllisyyttä menneisyyden traagisesta tapahtumasta ja hakee hyvitystä teolleen. 55-vuotias Maj-Britt on kotiavun varassa elävä vakavasti ylipainoinen nainen, joka ei suostu poistumaan kotoaan. Ankara uskonnollinen kasvatus on jättänyt häneen jälkensä eikä hänkään tunnu pääsevän eroon menneisyyden traumoista. Lopulta naiset tapaavat ja kummankin elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tapahtumia keritään pikkuhiljaa ja palasia menneisyydestä paljastetaan tarinan edetessä.

Syyllisyys ja häpeä saavat ihmisen tekemään epätoivoisia tekoja ja menemään äärimmäisyyksiin.

Karin Alvtegen on mielenkiintoinen uusi tuttavuus, joka kirjoittaa tarkkanäköisesti ja sujuvasti.…

Kata Kärkkäinen: Jumalasta seuraava

Kuva
Aiemmin lukemani Kahdeksas huone -kirjan ja Elegian arvion innoittamana tartuin Kärkkäisen aikaisempaan kirjaan. Jumalasta seuraava on Kiian kasvutarina ja kertomus tämän pyristelystä irti narsistisesta Patrikista.

Kiia tutustuu Patrikiin sattuman oikusta, kun ravintola sekoittaa heidän ruoka-annoksensa. Pian hän joutuu miehen pauloihin ja alistuu lähes täysin tämän valtaan.

Kirjaa lukiessa minua välillä ärsytti päähenkilön naiivius ja alistuminen, joka lähenteli jo masokismia. On tietysti hankala ymmärtää, miten vaikea on irrottautua luonnehäiriöisestä kumppanista ja sairaasta suhteesta, sitä itse kokematta, mutta silti Kian hyväuskoisuus ja itsepetos on suorastaan raivostuttavaa.

Kirja on kuitenkin taitavasti kirjoitettu ja sujuvaa luettavaa. Nyt viimeistään on uskottava, että Kärkkäinen todella osaa kirjoittaa ja vielä mielenkiintoisista aiheista. Jokohan ne kirjailijaliiton ovet kohta aukeaisivat.

Arvosana: ½

Alice Munro: Sanansaattaja

Kuva
Alie unron viimeisin suomennettu novellikokoelma Sanansaattaja poikkeaa aikaisemmista sikäli, että se on selkeästi omaelämäkerrallinen. Ensimmäisessä osassa Munro kertoo skotlantilaisista Laidlaweista (isänpuolen suvustaan), jotka matkustavat Atlantin yli Kanadaan ja asettuvat sinne. Hän kertoo vanhemmistaan, isovanhemmistaan ja näiden vanhemmista. Elämästä. Toisessa osassa näkökulma vaihtuu hänen omakseen, alkaen lapsuudesta ja päättyen lähes nykypäivään.

Kokoelma on mielenkiintoinen kurkistus yhden (tai useammankin) suvun vaiheisiin ja samalla Kanadan historiaan. En pitänyt tästä kokoelmasta yhtä paljon kuin edellisestä lukemastani, mutta ei tämä toki huono ollut.

Arvosana: ½

Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus

Kuva
Arastelin hieman tähän kirjaan tarttumista, vaikka juoni vaikutti mielenkiintoiselta. Syynä ei niinkään ollut se, että kirjaa mainostettiin kansainvälisellä menestyksellä, sillä minulla ei yleensä ole ennakkoluuloja bestsellereitä kohtaan. Olin lukenut kirjasta muutamia kommentteja, jotka saivat minut epäröimään. Pitäisihän minun tietää, ettei kirjaa tulisi tuomita lukematta sitä.

Onneksi päätin unohtaa ennakkokäsitykseni ja lukea kirjan. Se koukutti minut heti alussa ja piti otteessaan viimeiselle sivulle asti.

Kirjan alussa isänsä kanssa antikvariaattia pitävä Margaret Lea saa kirjeen tunnetulta, mutta mystiseltä kirjailijalta Vida Winteriltä. Neiti Winter haluaa Margaretin kirjoittavan hänen elämänkertansa. Aiemmin neiti Winter ei ole suostunut kertomaan totuutta menneisyydestään vaan sepitellyt mitä uskomattomampia tarinoita. Kukaan ei tiedä edes hänen oikeaa nimeään. Margaret on elänyt koko ikänsä vanhojen kirjojen parissa ja hän pitääkin kirjoista enemmän kuin ihmisistä. Hän epär…

Karin Slaughter: Sokaistu

Kuva
Jostain syystä en ollut aiemmin lukenut Karin Slaughterin kirjoja, vaikka olin niihin törmännytkin. Taisin ohittaa kirjat toteamalla "taas näitä amerikkalaisia sarjamurhaajamysteeri-juttuja". Olin nimittäin jo välillä saanut sen tyyppisistä kirjoista tarpeekseni (ahmin niitä yhteen aikaan koko ajan). Jostain syystä päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden kirjailijalle ja lainasin hänen esikoisensa. Sokaistu aloittaa Grant County -sarjan, jonka päähenkilönä on Heartsdalen pikkukaupungin lastenlääkäri ja patologi Sara Linton.

Ensimmäisessä kirjassa Sara löytää paikallisen kuppilan vessasta pahasti haavoitetun naisen. Elvytysyrityksistä huolimatta nainen menehtyy. Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä liikkeellä näyttää olevan erittäin raaka sarjamurhaaja. Kaikenlisäksi tapaukset tuntuvat kietoutuvan oudosti Saran omaan elämään. Murhia selvittämässä on myös mm. Saran entinen mies Jeffrey Tolliver, paikallinen poliisipäällikkö.

Aika perussarjamurhaajadekkarihan tämä on, mutta kerr…