tiistai 8. heinäkuuta 2008

Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus

Luen yleensä aika vähän novelleja. En edes muista minkä novellikokoelman olisin lukenut ennen Taivaalta pudonnutta eläintarhaa. Ei niin että jotenkin inhoaisin novelleja, mutta en ole tullut lukeneeksi niitä (muuten kuin satunnaisesti lehdistä). Etsin jatkuvasti uusia hyviä kirjailijoita ja törmäsin jossain Alice Munron nimeen. Häntä ylistettiin kovasti ja päätin lukea kokeeksi yhden hänen novellikokoelmistaan. Valitsin tämän ihan summamutikassa hyllystä. Alice Munro on kanadalainen kirjailija ja kun mietin tarkemmin, en ole koskaan tainnut lukea yhdenkään kanadalaiskirjailijan teoksia. En edes Margaret Atwoodin, tämä vahinko on kyllä korjattava pikimmiten.

Kirja sisältää yhdeksän novellia, joiden päähenkilöinä on eri-ikäisiä naisia ja pariskuntia erilaisissa elämäntilanteissa. Tarinat sijoittuvat Kanadan Ontarioon ja Brittiläiseen Kolumbiaan eri aikakausille. Toisissa novelleissa muistellaan menneisyyttä ja aikaisempaa elämää, toisissa jokin tapahtuma muuttaa elämän suunnan.

Alanko toistaa jo itseäni, jos sanon, että Munro(kin) on kehunsa ansainnut. Naista on verrattu jopa Anton Tsehoviin. Harmikseni en voi kommentoida vertauksen paikkansapitävyyttä, sillä en ole lukenut Tsehovia. Mutta pidin kyllä kirjailijan tyylistä ja aihepiireistä. Hänen novellinsa tuntuvat kovin elämänmakuisilta ja tosilta. Ne ovat haikeansuloisia ja yllättäviä. Aion lukea muitakin hänen kirjojaan.

Arvosana:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Anonyymi kommentointi otettu käyttöön, katsotaan jos sanavahvistus riittäisi hillitsemään roskapostia.