James Ellroy: Hurmeinen kuu

Minun on pitänyt lukea James Ellroyta jo kauan aikaa, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Isäni on kovasti suositellut kirjailijan tuotantoa ja olen nähnyt Musta Dahlia ja LA Confidential -leffat, joista jälkimmäinen on lempileffojani. No nyt viimein nappasin isän kirjahyllystä tämän Lloyd Hopkins -sarjan ensimmäisen osan. Tarina vei mukanaan jo heti alkusivuilta lähtien eikä lukemisessa mennyt turhan kauaa.

Etsiväylikonstaapeli Lloyd Hopkins alkaa tutkia kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtuneita itsemurhiksi luokiteltuja naisten kuolemia epäillen, että kyseessä on taitava sarjamurhaaja. Murhaajan jäljille pääseminen tuntuu kuitenkin mahdottomalta tehtävältä. Samaan aikaan Hopkinsin avioliitto ajautuu kriisiin.

Kirjaa pidetään ensimmäisenä varsinaisena sarjamurhaajista kertovana dekkarina. Väitteen todenperäisyyttä en lähde selvittelemään, mutta lajityypin ystävänä sanoisin, että kirja on erittäin vakuuttava avaus teemalle. Ellroy ei käsittääkseni muussa tuotannossaan ole erikoistunut sarjamurhaajiin. Pidin kirjasta ja aion ehdottomasti lukea trilogian kaksi muuta osaa sekä tietenkin tutustua muuhunkin tuotantoon. Varsinkin L.A. -kvartetti (Musta Dahlia, Hollywood – Suuri tyhjyys, L. A – Langennut kaupunki ja White Jazz – Musiikkia pimeästä ) kiinnostaa minua. Suosittelen "kovaksikeitettyjen" dekkareiden ja sarjamurhaajagenren ystäville.

½

Sophie Kinsella: Muistatko minut?

Vihdoin ja viimein sain käsiini tämän viimeisimmän Kinsellalta suomennetun kirjan. Lukemisesta on kyllä jo aikaa, olen edelleen toivottamasi jäljessä päivityksissäni. Saa nähdä miten monta kirjaa skippaan kokonaan...

Kirjassa oli varsin erikoinen alkuasetelma. Päähenkilö Lexi Smart herää sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen ja luulee, että on vuosi 2004 ja hän on 25-vuotias harmaavarpunen ja sihteeri. Todellisuudessa on vuosi 2007 ja Lexi on hyvännäköinen, menestyvä ja naimisissa kaikin puolin täydellisen tuntuisen miehen kanssa. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin hyvin kuin miltä ensin vaikuttaa. Lexien vanhat ystävät tuntuvat vihaavan häntä eikä Lexie tunnista uutta itseään ollenkaan itsekseen. Miten tähän on tultu ja mihin kaikki päättyy?

Jälleen taattua Kinsellaa, ihanan kevyttä, hauskaa ja sopivan arvoituksellista hömppää. Juonen uskottavuudesta en sano mitään, mutta lukunautintoani ei häirinnyt sen utopistisuus. Suosittelen hömpänystäville ja Kinsellan aiemmistakin kirjoista pitäneille (sekä vielä kirjailijaan tutustumattomille...).


½

Johan Theorin: Hämärän hetki

Lainasin tämän kirjan ihan takakannen perusteella, sen verran mielenkiintoiselta juoni vaikutti.

Julia Davidsson ei ole päässyt yli poikansa katoamisesta. Pikku Jens katosi jälkiä jättämättä 70-luvulla ja Julia elää yhä toivossa, että poika sittenkin olisi elossa. Yllättäen Julia saa puhelun isältään Gerlofilta, entiseltä merikapteenilta joka viettää eläkepäiviään vanhainkodissa Öölannissa. Gerlof kertoo uuden Jensin katoamiseen liittyvän johtolangan löytyneen ja pyytää tytärtään tulemaan Öölantiin. Julia matkustaa saarelle ja yhdessä isänsä kanssa he alkavat selvittää mitä pojalle tapahtui. Saarella kiertää huhu Nils Kantista, pelottavasta miehestä, joka katosi kauan sitten. Miehen väitetään yhä liikkuvan saarella, vaikka tämä on kuollut kauan ennen Jensin pojan katoamista. Julia ja Gerlof joutuvat pohtimaan onko Nils Kant yhä elossa ja liittyykö hän Jensin katoamiseen?

Kirja on ruotsalaisen Johan Theorinin esikoisdekkari ja lajissaan ihan pätevä. Tarina eroaa perusdekkarista siinä, että tarinan liikkeelle sysäävästä tapahtumasta on kulunut jo 20 vuotta eikä ole varmaa, että mitään rikosta on ensinkään tapahtunut. oikeastaan kaikki selviää vasta ihan lopussa. Julian ja Gerlofin tutkimusten lisäksi Nils Kantin elämää tämän lapsuudesta lähtien. Nämä jaksot taustoittavat tarinaa mielenkiintoisesti, sillä (sen veran voinen paljastaa) Nilsin vaiheet liityvät Jensin kohtaloon olennaisesti. Oman mielenkiintoisen lisänsä tuo miljöönä toimiva Öölanti, josta itse en ainakaan tiennyt juuri mitään. Tästä syystä tulee mieleen Ann Cleevesin mainio Shetlanti-sarja.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja koukuttava kirja, joka piti otteessaan loppusivuille saakka. Theorin sai muuten Lasiaivaimen vuonna 2008 ilmestyneestä niin ikään Öölantiin sijoittuvasta kirjastaan Yömyrksy.

½

Jennifer Weiner: Rikoksia ja hiekkakakkuja

Ensin täytyy todeta, että tässä suomenkielisessä versiossa on aivan hirveä kansi. Jos en olisi lukenut Weinerilta aiemmin loistavaa Hyvä sängyssä -kirjaa en todellakaan olisi edes vilkaissut tätä kirjaa. Eli vinkkinä kustantamolle, ulkoasuun voisi panostaa hieman enemmän, huono sellainen voi karkottaa potentiaaliset lukijat. No onneksi sisältö sentään ei vastannut kantta.

Kate Klein asuu Upchurchin nukkumalähiössä kiireisen miehensä ja kolmen lapsensa kanssa. Kate ei istu lähiön täydellisiltä vaikuttavien superäitien joukkoon. Sitten lähiön unettavan rauhan rikkoo murha. Kate alkaa selvittää tapausta ystävänsä ja entisen ihastuksensa kanssa. Täydellisten kulissien takaa paljastuu kaikkea muuta kuin täydellisiä ihmisiä ja elämiä.

Hömppää maustettuna murhalla, toimi ainakin minulle. Pidän kovasti Weinerin tyylistä, hänen huumoristaan ja kaikin puolin epätäydellisistä päähenkilöistään. Loppu jäi kutkuttavan avoimeksi, ei rikoksen osalta, mutta muuten. Epätyypillistä hömppäkirjassa, mutta virkistävää. Ehkä tähän saadaan jatkoa. Sitä odotellessa aion metsästää käsiini Hyvä sängyssä -kirjan jatko-osan Certain Girls, jota ei ole vielä suomennettu. Onneksi kirja löytyy tästä huolimatta paikallisesta kirjastosta.

½

Minette Walters: Paholaisen höyhen

Jälleen Minetteä, kun mikään muu ei tunnu toimivan tämä on minun varma valintani. Tai siltä näyttää.

Paholaisen höyhenessä sotakirjeenvaihtaja Connie Burns on maailmalla törmännyt useampaan otteeseen palkkasoturiin joka toimii eri nimillä ja tuntuu jättävän jälkeensä raiskattuja ja silvottuja naisia. Lopulta Irakissa Connie pääsee miehen jäljille, mutta joutuu itse siepatuksi ja kidutetuksi. Henkisesti palasina hän piiloutuu Englannin maaseudulle. Connie ystävystyy paikallisen "kummajaisen" Jess Derbyshiren kanssa jolla on omat traumansa. Connie ei kuitenkaan ole aivan niin piilossa kuin hän luulee.

Henkilögalleria oli taas varsin herkullinen. Eipä tästä voi muuta sanoa kuin en pettynyt taaskaan, vaikkei tämä aivan kärkeen minun "listallani" ehkä pääsekään. Sujuvaa, mielenkiintoista ja Waltersin ystäville suositeltavaa luettavaa.

½

Nigel McCrery: Myrkynkeittäjä

Kirjan takaliepeen kirjailija esittelyssä sanottiin, että Nigel McCrery on käsikirjoittanut brittiläistä jännityssarjaa Hiljainen todistaja. Ehdottomasti hyvä syy lukea tämä kirja, sillä katsoin innolla kyseistä sarjaa kun sitä ykkösellä näytettiin.

Myrkynkeittäjä kertoo naisesta, joka on jo niin kauan murhannut vanhuksia ja vienyt näiden henkilöllisyyden, että hän on unohtanut kuka hän oikeasti on. Rikosylitarkastaja Mark Lapslie kutsutaan sairaslomalta töihin, kun metsiköstä löytyy vanhan naisen ruumis. Mark Lapslie kärsii synestesiasta eli hän kokee kuulemansa äänet makuina niin voimakkaasti, että on vaivansa "rampauttama". Lapslieta vaivaa outo tuttuuden tunne juttua tutkiessaan, ihan kuin hänen pitäisi muistaa jotain. Jutussa tuntuu muutenkin olevan jotain kovin hämärää.

Kirjassa oli erittäin mielenkiintoinen päähenkilö ja tarina. Jutun juju ei ollut ihan niin yksinkertainen kuin aluksi vaikutti. Aion kyllä lukea seuraavankin kirjan, jonka suomennoksen pitäisi ilmestyä tänä vuonna.

½

Karin Slaughter: Kadotettu

Grand County -sarjan viides osa sattui sopivasti kirjastosta käsiini pian luettuani edellisen osan. Nyt on sitten enää Häpäisty lukematta.

Sara ja Jeffrey löytävät sattumalta metsästä maahan arkussa haudatun ruumiin. Tutkimuksissa selviää, että arkussa ollut tyttö on ollut elossa haudattaessa. Jäljet johtavat lopulta uskonnolliseen yhteisöön, jossa kaikilla ei ole aivan puhtaat jauhot pussissa. Samaan aikaa Jeffreyn kollega Lena Adams yrittää päästä irti väkivaltaisesta suhteesta.

Taas erittäin koukuttava kirja tässä sarjassa ja jälleen päähenkilöiden henkilökohtaisessa elämässä mentiin eteenpäin. Erityisen kiinnostava henkilö on Lena kaikkine demoneineen ja kamppailuineen. Saa nähdä miten hänen jatkossa käy.