tiistai 3. tammikuuta 2017

Kirjablogit ja 101 kirjaa


Kirjojen Suomi on Ylen itsenäisyyden juhlavuoden 2017 suuri kirjallisuushanke, joka tarjoaa kaikille suomalaisille yli 100 radio-ohjelmaa, 111 tv-ohjelmaa, joukon kirjallisuus-podcasteja sekä suuren nettisivuston yle.fi/kirjojensuomi.  Sivustolta voi klikata suoraan Kansalliskirjaston Kirjojen Suomi -verkkokirjastoon lukemaan ohjelmissa käsiteltyjä verkkokirjoja. Yleiset kirjastot järjestävät lisäksi näihin kirjoihin liittyen tapahtumia ympäri Suomen kirjastoissa. Kirjojen Suomi löytyy myös Facebookista ja hashtagina toimii #kirjojensuomi.

Omalta osaltani hankkeen mielenkiintoisin osuus on ehdottomasti 101 kirjaa:

Millainen Suomi välittyy kaunokirjallisuudestamme sadan vuoden ajalta? Kirjojen Suomi tutkii, mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa.

Kirjojen Suomen sisarussarjoissa Sadan vuoden kirjat ja 101 kirjaa käsitellään satayksi kirjaa – kirja jokaiselta vuodelta. Kirjat ovat Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin valitsemia. Valinnat eivät noudata kirjallisuushistorian kaanonia vaan joukossa on paljon yllätyksiä. Kaikki kirjat kertovat jotakin kiinnostavaa Suomesta itsenäisyyden aikana.

Sadan vuoden kirjat ja 101 kirjaa käsittelevät samoja kirjoja, mutta hieman eri näkökulmasta. Sadan vuoden kirjat -ohjelma Yle Radio 1:ssä 10.1. alkaen tiistaisin ja torstaisin klo 17:15, 101 kirjaa Ylen Aamu-tv:ssä. Jokaisessa radio- ja tv-jaksossa käsitellään yksi kirja / vuosi  itsenäisyyden ajalta lähtien vuodesta 2016 ja päättyen vuoteen 1917. Lisäksi viimeinen 6.12.2017 lähetettävä erikoisjakso käsittelee vuoden 2017 kirjaa ja myös juhlistaa kotimaista kaunokirjallisuutta. Ensimmäiset 50 jaksoa (alkaen vuodesta 2016) ovat jo katsottavissa Yle Areenassa. Loput 50 jaksoa julkaistaan 30.6.

Kirjablogit ja 101 kirjaa -osuudessa on mukana kaikkiaan 81 kirjabloggaajaa. Kukin bloggaaja lukee kohdalleen osuneen kirjan ja julkaisee siitä blogitekstin samana päivänä, kun kirjaa käsitellään radiossa ja tv:ssä. Lähes kaikki teokset on luettavissa e-kirjoina Kirjojen Suomi -verkkosivuilla. Sivuilta löytyy myös Kirjakone, jonka avulla voi etsiä itselleen sopivan kirjan luettavaksi.

Itselleni osui vuosi 1966, jonka kirjaksi on valittu Arvo Salon Lapualaisooppera. Täytyy sanoa, että tämän myötä joudun lähtemään ihan tuntemattomille vesille seilaamaan, sillä näytelmiä on tullut luettua todella vähän.

Tässä vielä koko 100:n kirjan lista (vuoden 2017 kirja julkistetaan vuoden lopulla):

 2016 Remes Ilkka: Kiirastuli
2015 Hirvonen Elina: Kun aika loppuu
2014 Statovci Pajtim: Kissani Jugoslavia
2013 Rauhala Pauliina: Taivaslaulu
2012 Seppälä Juha: Mr Smith
2011 Liksom Rosa: Hytti nro 6
2010 Nummi Markus: Karkkipäivä
2009Verronen Maarit: Normaalia elämää
2008 Oksanen Sofi: Puhdistus
2007 Isomäki Risto: Litium 6
2006 Krohn Leena: Mehiläispaviljonki: kertomus parvista
2005 Salminen Arto: Kalavale
2004 Lundán Reko: Rinnakkain
2003 Sund Lars: Eriks bok
2002 Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie
2001 Tervo Jari: Suomemme heimo
2000 Peltoniemi Jusa: Jäähyväiset sukuromaanille
1999 Pimenoff Veronica Maa ilman vettä
1998 Raittila Hannu: Ei minulta mitään puutu
1997 Kunnas Mauri: Koiramäen joulukirkko
1996 Onkeli Kreetta: Ilonen talo
1995 Kalle Päätalo: Hyvästi Iijoki
1994 Paloheimo Matti: Valkoinen Mandela
1993 Joensuu Matti Yrjänä: Harjunpää ja rakkauden nälkä
1992 Katz Daniel: Saksalainen sikakoira
1991 Paasilinna Erno: Kauppamiehet isänmaan asialla
1990 Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi
1989 Idström Annika: Kirjeitä Trinidadiin
1988 Kontio Kari/ Nevanlinna Tuomas: Kirjava lehmä: suuri luento Suomen sodanjälkeisestä historiasta
1987 Kilpi Eeva: Animalia
1986 Tuuri Antti: Ameriikan raitti
1985 Pulkkinen Matti: Romaanihenkilön kuolema
1984 Saisio Pirkko: Kainin tytär
1983 Skiftesvik Joni: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja
1982 Utrio Kaari: Ruusulaakso
1981 Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä
1980 Röyhkä Kauko: Tien laidalla Waterloo
1979 Asikainen, Melleri, Vuento: Pete Q
1978 Peltonen Juhani: Elmo
1977 Haavikko Paavo: Kansakunnan linja
1976 Rasa Risto: Kaksi seppää: runoja
1975 Kylätasku Jussi: Revari
1974 Meri Veijo: Kuviteltu kuolema
1973 Turunen Heikki: Simpauttaja
1972 Paasilinna Arto: Operaatio Finlandia
1971 Joenpelto Eeva: Vesissä toinen silmä
1970 Sinkkonen Lassi: Solveigin laulu
1969 Laine Jarkko: Niin kulki Kolumbus
1968 Parras Tytti: Jojo
1967 Salama Hannu Minä, Olli ja Orvokki
1966 Salo Arvo Lapualaisooppera
1965 Mukka Timo K. Tabu
1964 Mikkola Marja-Leena Tyttö kuin kitara
1963 Rintala Paavo Sissiluutnantti
1962 Saarikoski Pentti Mitä tapahtuu todella
1961 Polva Anni Tiinalla on hyvä sydän
1960 Vartio Marja-Liisa Kaikki naiset näkevät unia
1959 Cleve Anders Gatstenar, Katukiviä
1958 Aapeli (Simo Puupponen) Pikku Pietarin piha
1957 Kunnas Kirsi Tiitiäisen tarinoita
1956 Virtanen Irja Kenttäharmaita naisia
1955 Virtanen Rauha S. Seljan tytöt
1954 Linna Väinö Tuntematon sotilas
1953 Räsänen Aino Näkemiin, Helena
1952 Huovinen Veikko Havukka-ahon ajattelija
1951 Kokko Yrjö Sudenhampainen kaulanauha
1950 Jansson Tove Muminpappans bravader, Muumipapan urotyöt
1949 Valentin.(Ensio Rislakki) Ruma Elsa
1948 Sinervo Elvi Vuorelle nousu
1947 Outsider Kilroy oli täällä: jännitysromaani
1946 Talvi Jussi Tällaista oli palata
1945 Waltari Mika Sinuhe, egyptiläinen
1944 Armas J. Pulla Jees, leskiyli-insinöörskä! sanoi vääpeli Ryhmy, Hupailu kotirintamalta.
1943 Hälli Matti Suopursu kukkii
1942 Pennanen Eila Ennen sotaa oli nuoruus
1941 Hämäläinen Helvi Säädyllinen murhenäytelmä
1940 Palolampi Erkki Kollaa kestää
1939 Wuolijoki Hella Niskavuoren leipä
1938 Paavolainen Olavi Risti ja hakaristi
1937 Laine Martti (Larni) Kuilu
1936 Salminen Sally Katrina
1935 Harmaja Saima Sateen jälkeen
1934 Vala Katri Paluu
1933 Lehtonen Joel Henkien taistelu
1932 Pekkanen Toivo Tehtaan varjossa
1931 Haanpää Pentti Noitaympyrä
1930 Uurto Iris Ruumiin ikävä
1929 Karimo Aarno Kumpujen yöstä
1928 Kallas Aino Sudenmorsian
1927 Seppänen Unto Taakankantajat
1926 Valtonen Hilja Nuoren opettajattaren varaventtiili
1925 Södergran Edith Maa jota ei ole ke
1924 Jotuni Maria Tohvelisankarin rouva
1923 Hänninen Kaarlo Kiveliön karkurit
1922 Swan Anni Pikkupappilassa
1921 Olli (Väinö Albert Nuorteva) Mustapartainen mies herättää pahennusta
1920 Aho Juhani Muistatko
1919 Sillanpää F.E. Hurskas kurjuus
1918 Leino Eino Vapauden kirja (pol. Runoja)
1917 Lehtimäki Konrad Ylös helvetistä

maanantai 2. tammikuuta 2017

Uuden kirjavuoden aloitus

Blogi on horrostanut koko syksyn, sillä lukutahtikin on ollut vähän mitä sattuu. Viime vuoden lukutavoite, 60 kirjaa, jäi muutaman kirjan päähän, sillä syksyllä ei juuri lukeminen luistanut. Toisinaan tulee näitä pahempia jumituksia, täytyy toivoa, että tämä vuosi olisi sen suhteen parempi. Päätin nyt kuitenkin raahata blogin uuteen vuoteen ja toivoa sopii, että tänä vuonna ote olisi hitusen aktiivisempi. Mitään lupauksia en uskalla, itseni tuntien, antaa.

Viime vuoden Helmet-lukuhaasteesta jäi uupumaan 15 kohtaa, mutta pakkohan se on lähteä tänäkin vuonna mukaan, sen verran mielenkiintoisia kohtia haasteeseen on taas keksitty. Vuoden 2017 haaste löytyy täältä.

Vuosi lähtee käyntiin osallistumalla Klassikkojen lumoissa -blogin Talvi-iltain maratoniin, joka on käynnissä 1.1-8.1. Maratoniin voi ilmoittautua mukaan täällä. Itse ajattelin maratoonata 5.-6.1., jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Luvassa on myös itsenäisyyden juhlavuoteen liittyviä juttuja, joista lisää myöhemmin.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Liebster Award -tunnustus


Kiitos tunnustuksesta Unelmien aika -blogin Katariinalle.

Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukset kysymyksiin:

1. Mikä on ollut kuluneen kesän paras kirja?
Monia hyviä kirjoja olen kesän aikana lukenut, mutta ehkäpä ylitse muiden nousee Harry Potter -maratonilla toista kertaa luettu Liekehtivä pikari, joka oli vielä parempi kuin muistin.

2. Mikä kirja on ollut kuluneen kesän pettymys?
Pettymyksiä ei ole tullut vastaan, kaikki kirjat, jotka olen loppuun asti lukenut, ovat olleet odotusten mukaisia tai jopa parempia.

3. Mikä on paras kirjoihin liittyvä kesämuistosi?
Kesäiset blogistanian lukumaratonit ovat painuneet mieleen erityisen hyvin. Niistä on tullut sellainen perinne, jota oikein odottaa.

4. Mikä kirjagenre kuuluu kesään?
Jostain syystä dekkarit tuntuvat toimivan erityisen hyvin kesälukemisena. Kesän aikana tulikin luettua useampi dekkari. Toinen kesään sopiva genre on itselläni vähän kevyempi chick lit.

5. Missä tykkäät lukea kesällä?
Mökillä ja jos sää sallii niin mieluiten ulkona.

6. Minä vuodenaikana luet eniten?
Se vaihtelee, kesällä tulee luettua aika paljon mökillä. Toisaalta talvella on mukava käpertyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa.

7. Mitä aiot lukea syksyllä?
En yleensä suunnittele lukemisiani kovin tarkkaan etukäteen vaan menen fiiliksen mukaan.

8. Onko sinulla muita kirjoihin liittyviä suunnitelmia syksylle?
Eipä oikeastaan. Näillä näkymin kirjamessutkin jäävät minulta väliin tänä vuonna.

9. Kumpi on hauskempaa: ostaa kirjoja omaksi vai lainata niitä kirjastosta?
Tykkään kummastakin. Vaikka hyllyt notkuu omia kirjoja ja koko ajan tuleee hommattua lisää, on myös kirjasto ahkerassa käytössä.

10. Osallistutko mieluummin lukuhaasteisiin vai luetko mitä mieleen juolahtaa?
Lukuhaasteisiin on mukava osallistua, mutta luen silti mitä huvittaa enkä ota liikaa paineita haasteista.

11. Mitä aiot lukea seuraavaksi?
Lukupinossa odottelee muun muassa Håkan Nesseriä, Michael Katz Krefeldiä ja Sami Hilvoa. Ehkä luen jotain niistä tai sitten jotain muuta.

Olen tylsä enkä haasta ketään erityisesti, sillä haaste on jo kiertänyt aika laajasti blogeissa. Mikäli haaste ei ole vielä tavoittanut sinua, nappaa se toki tästä itsellesi.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö

Marko Hautalan edellinen kirja, Kuokkamummo, oli kohtalaisen hyytävää luettavaa eikä Kuiskaava tyttö jää siitä yhtään jälkeen. Hautalasta on tullut suomikauhun kärkinimiä ja rahkeita kansainväliseenkin menestykseen olisi roppakaupalla. Kirjailijan tuotannosta minulla on vielä lukematta Unikoira, mutta eiköhän sekin pääse lukuun syksyn tullen.

Anton Rajamaan työkaveri, psykologi Unto Mäkilä, löydetään kuolleena työhuoneestaan. Hän on jättänyt Antonille tämän tyttären, Iidan, potilaskansion. Anton ei ole nähnyt nyt aikuista tytärtään viiteentoista vuoteen eikä kansion huolestuttava sisältö juuri valaise tytön kohtaloa. Muistiinpanoista selviää, että kyse ei ole ollut pelkästä masennuksesta vaan Iida on lisäksi kuullut ääniä. Tai tarkemmin yhden äänen, taotta toistuvan kuiskauksen vasemman korvan vierestä. Mikä on tuo ääni, joka tuntuu tarttuvan ihmiseltä toiselle kuin tauti? Mitä Iidalle on oikein tapahtunut ja kuka tappoi Unto Mäkilän?

Kuiskaava tyttö valvotti minua pitkälle aamuyöhön, sillä en malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen viimeistä pistettä. Hautala osaa luoda tekstiinsä piinaavan tunnelman ja koukuttaa pahaa aavistamattoman lukijan niin, että lukemista on jatkettava, vaikka kuinka pelottaa. Nautin kauhusta enkä pidä itseäni mitenkään helposti säikkyvänä, mutta tämä kirja (aivan kuten Kuokkamummokin) sai kyllä ihon kananlihalle.

Loppu jää tälläkin kertaa sen verran avoimeksi, että lukijan omalle tulkinnalle on tilaa. Kun kirjan kannet on suljettu, jää tarina vielä kummittelemaan mielen perukoille suorastaan häiritsevästi.

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö. Tammi 2016. 255 sivua. Ennakkokappale.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Alkuun on sanottava, että nykyisin tulee luettua harmillisen vähän nuorten kirjoja, vaikka silläkin puolella on paljon mielenkiintoista ja laadukasta kirjallisuutta. Varsinkin fantasia ja scifi -osasto kiinnostaa itseäni. Päätin siis tarttua tilaisuuteen, kun tuli mahdollisuus lukea uutta nuorten aikuisten dystopiaa ennakkoon.

Mare Barrow on 17-vuotias taskuvaras, joka elää maailmassa, jossa ihmiset on veren perusteella jaettu punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvasta, joka elää hopeisten vallan alla. Hopeisella eliitillä on lisäksi erityisiä kykyjä, jotka punaisilta puuttuvat tyystin. Kun sattuman kautta paljastuu, että punaisella Marella on yllättävä supervoima, päättää hopeinen hallitsija kätkeä tytön näkyville ja tekee tästä prinsessan. Mare joutuu katkaisemaan yhteyden perheeseensä ja asettumaan asumaan hoviin. Samaan aikaan punaisten vastarintaliike Purppurakaarti tekee iskuja horjuttaakseen hopeisten valtaa. Mare saa pian huomata hovin elämän olevan täynnä juonitteluja eikä ole itsestäänselvää keneen voi luottaa.

Punainen kuningatar aloittaa Mare Barrowsta kertovan sarjan mallikkaasti. Lähimmät vertailukohdat löytyvät nuorten aikuisten dystopioista Nälkäpeli ja Outolintu, joista jälkimmäinen on minulta vielä lukematta ja ensimmäisestäkin olen lukenut vasta aloitusosan. Koukuttavuudessa tämä kyllä veti vertoja Nälkäpelille ja viihdyin kirjan maailmassa loistavasti. Mukana oli sopiva annos juonittelua ja ripaus romantiikkaa kiedottuna omaperäiseen pakettiin. Aveyardilla on lisäksi kerronta hallussa eikä suomennoksessakaan ole moitteen sijaa, tarina soljui juohevasti eteenpäin.

Pitkästä aikaa tämän tyyppinen kirja koukutti niin, että se oli ahmittava pikavauhtia loppuun. Luin tätä lukumaratonilla ja täytyy sanoa, että tämä oli kyllä täydellinen valinta. Sivut kääntyivät vinhaa vauhtia tarinan edetessä. Loppu jäi kutkuttavaan kohtaan ja saa seuraavan osan odottamisen tuntumaan sietämättömältä. En tiedä jaksanko odottaa käännöstä vai päädynkö lukemaan toisen osan jo alkukielellä. Otan myös mielelläni vastaan suosituksia samantyyppisistä kirjoista.

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar (Red Queen). Aula & Co 2016. Suomentanut Jussi Korhonen. 451 sivua. Ennakkokappale.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Harry Potter -lukumaraton


Lukujonossa-blogi emännöi Harry Potter -maratonia, jonka virallinen päivä on Harryn syntymäpäivänä 31.7. Lukemisen voi toki aloittaa jo tänään, kunhan osa maratonista on luettu virallisen päivän puolella.

Aloitan oman maratonini huomenna johinkin aikaan jo edellisellä lukumaratonilla lukemallani Liekehtivällä pikarilla, joka on minulla vielä kesken. Päivitän maratonin etenemisestä tähän postaukseen sekä tuttuun tapaan someen.

31.7. klo 12.00

Maraton starttaa Liekehtivän pikarin sivulta 242, josta alkaa viidestoista luku, Beauxbatons ja Durmstrang.

Klo. 22.10

Liekehtivä pikari saatu loppuun. Sivuja luettutähän mennessä 526. Seuraavaksi Feeniksin killan kimppuun.

Jaksoin lukea jonkin verran yli yhteen asti, kunnes simahdin. Jatkoin aamulla ja pääsin Feeniksin killassa sivulle 318.

Luettuja sivuja kertyi kaikkiaan 843 ja se on maratonhistoriani suurin sivumäärä tähän mennessä. Tästä voi siis päätellä, että Potterit ovat mitä parhainta maraton-luettavaa.

torstai 21. heinäkuuta 2016

S. K. Tremayne: Jääkaksoset

Jääkaksoset on ensimmäinen S. K. Tremaynelta suomennettu teos, mutta toivoa sopii, että lisää on luvassa, sen verran koukuttava tämä oli.

Sarah ja Angus Moorcroft olivat täydellinen camdenilaisperhe, kunnes kaikki pirstoutui perheen kaksostytöistä toisen kuoltua onnettomuudessa. Vuotta myöhemmin Moorcroftit ovat päättäneet jättää Camdenin taakseen ja aloittaa uuden elämän syrjäisellä majakkasaarella Skotlannissa. Sarahin hauras mielenrauha kuitenkin järkkyy, kun eloonjäänyt tytär yhtäkkiä ilmoittaa olevansa Lydia eikä Kirstie. Voiko se olla mahdollista? Ovatko he erehtyneet? Mitä oikein tapahtui tuona kohtalokkaana iltana vuosi sitten?

Perhetragediaa keritään auki pikkuhiljaa. Tapahtumia valotetaan sekä Sarahin että Angusin näkökulmasta. Lukija ei kuitenkaan voi olla ihan varma kummankaan luotettavuudesta. Lopullinen totuus paljastuukin vasta viimeisillä sivuilla. Kirja piti otteessaan napakasti eikä lukemista olisi millään malttanut lopettaa. Ahmaisinkin kirjan yhtenä viikonloppuna muutamassa erässä. Loppu onnistui tosiaan yllättämään, sillä lukijaa johdetaan tehokkaasti harhaan useampaan otteeseen.

Kaiken kaikkiaan Jääkaksoset oli toimiva psykologinen jännäri, jota voin suositella lämpimästi kaikille psykologisen jännityksen ystäville.

S. K. Tremayne: Jääkaksoset (The Ice Twins). Otava 2016. Suomentanut Oona Nyström. 350 sivua. Ennakkokappale. 

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Blogistanian kesälukumaraton 2016


Jälleen on aika perinteisen blogistanian kesälukumaratonin. Tällä kertaa maratonia emännöi Ja kaikkea muuta -blogin Minna ja mukaan voi ilmoittautua vielä sunnuntain aikanakin täällä. Varsinainen maratonpäivä on 10.7, mutta otan varaslähdön ja aloitan jo tänään johonkin aikaan.

Tässä maratonin säännöt:

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.

2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että eimmäisaika on 24h. (Esim. aloitus 10.7. klo 18:00 -> ja lopetus 11.7. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 9.7., kunhan osa maratonista luetaan 10. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.

3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai lukumaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa) Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.

4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!

5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Varsinkin tulosartikkeli linkitetään lukumaratonin lähtölaukauspostaukseen, mutta muutkin toki saa.

6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton

Päivitän maratonin etemisestä twitteriin (@kuuntytar), instagramiin (@kuutarlukee) ja Facebookiin sekä tähän postaukseen.

Kuvassa kirjavalinnat, joiden lisäksi valitsen luettavaa myös lukulaitteelta.


Maratonin aloitus 9.7. 16.40

Aloitin Victoria Aveyardin kirjalla Punainen kuningatar. Sivuja kertyi 391.

11.15 Carol Shieldsin novellit Kutsuja, 6 sivua, Ei junalla, 7 sivua ja Puuttuva kirjain 4 sivua.

12.00 Kuuntelin autossa matkalla mökiltä kaupunkiin äänikirjaa, Christian Rönnbackan Kylmä syli.

13.30 Kaupungista löytyikin sitten Harry Potter ja liekehtivä pikari, joka kiilasi alkuperäisen lukupinon ohi.

16.40 Maraton päättyy. Pääsin Liekehtivässä pikarissa sivulle 201.

Maratonin aikana luin yhteensä 599 sivua ja kuuntelin äänikirjaa 1 tuntia 14 minuuttia 11 sekuntia.

Ihan en päässyt ennätykseen, mutta olen tyytyväinen. Sain yhden kirjan luettua loppuun ja Potterissakin edistyin mukavasti.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Carl-Johan Vallgren: Siat

Heti perään toinen ruotsalainen dekkari,  jossa on hieman saman tyyppinen teema kuin edellisessä. Carl-Johan Vallgrenin esikoinen Varjopoika ei oikein iskenyt vaan jäi omalla asteikollani vain keskinkertaiseksi dekkariksi. Päätin kuitenkin antaa miekkoselle vielä toisen mahdollisuuden ja tartuin Daniel Katz -sarjan toiseen osaan.


Toisessa osassa Danny Katz ryhtyy tutkimaan narkkariaikojensa kaverin Ramonin yllättävää yliannostuskuolemaa. Danny on vakuuttunut, että kuolema ei ole itsemurha tai vahinko vaan murha. Hän pyytää apua vanhalta ystävältään Eva Westiniltä. Samaan aikaan vanhan porukan kolmas jäsen Jorma Hedlund pakoilee poliisia pieleen menneen arvokuljetusryöstön jälkeen.

Kirjan maailma on raadollinen ja synkkä. Pornoteollisuus, ihmiskauppa ja huumeet ovat aiheita joista tuskin kevyesti voisikaan kirjoittaa. Mukana kulkee myös Dannyn oma huumehuuruinen menneisyys ja vanha addiktio kummittelee koko ajan taustalla.

Vaikka tämäkään kirja ei varsinaisesti tarjonnut mitään uutta ja mullistavaa oli se silti ihan mukiinmenevä perusdekkari, jonka luki vaivattomasti. Ehkä jopa hieman parempi kuin edeltäjänsä. Loppuun oli vielä saatu sellainen koukku, että jatkoa jää odottamaan vähintäänkin mielenkiinnolla.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari ja Kirjasieppo.

Carl-Johan Vallgren: Siat (Svinen). Otava 2016. Suomentanut Maija Kauhanen. 347 sivua.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Mons Kallentoft & Markus Lutteman: Zack

Blogi on viettänyt hiljaiseloa taas vaihteeksi. Lukeminen on tökkinyt alkuvuodesta lähtien pahasti, mutta nyt löytyi kirja, joka selätti tuon jumituksen.

Kallentoftilta olen aiemmin lukenut Malin Fors sarjan aloitusosan Sydäntalven uhri, joka oli ihan mukiinmenevä dekkari. Jostain syystä en ole vielä tullut jatkaneeksi sarjan parissa, vaikka aikomus on ollut. Yhdessä Markus Luttemanin kanssa kirjoitettu Zack aloittaa uuden sarjan, joka kertoo Zack Henrystä, Tukholman poliisin erikoisyksikön nuoresta, 27-vuotiaasta, tutkijasta. 

Zack Henry kollegoineen saa tutkittavakseen neljän aasialaisnaisen raa'an surman. Naiset ovat ilmeisesti työskennelleet thaihierontapaikassa, mutta liittyykö murha ihmiskauppaan vai onko taustalla jokin muu motiivi. Samalla kun kilpajuoksu säälimättömän murhaajan kiinnisaamiseksi kiihtyy, Zack kamppailee omien menneisyyden haamujensa kanssa ja lääkitsee ahdistustaan kyseenalaisin keinoin.

Zack on nopeatempoinen dekkari, jota minun oli vaikea laskea käsistäni. Kerronta eteni jouhevasti ja tarina oli koukuttava. Tapahtumia ja käänteitä oli paljon ja meno oli välillä suorastaan hengästyttävää. Ei tämä ehkä ihan sieltä omaperäisimmästä päästä ollut (henkilökohtaisten ongelmien kanssa painiva päähenkilö taitaa dekkareissa olla enemmän sääntö kuin poikkeus), mutta kenties tämän lukeminen sattui itselläni sopivaan saumaan, sillä siinä missä moni kirja on viime aikoina jäänyt kesken tämä vei mukanaan ja oli pakko ahmia loppuun. Ihan herkimmille en tätä kuitenkaan suosittele, sillä sen verran mukana oli raakuuksia ja väkivaltaa, että välillä mentiin jo melkein mässäilyn puolelle. 

Kaiken kaikkiaan Zack oli mielestäni lupaava uuden sarjan avaus ja viritteli asetelmia tulevaa varten niin tehokkaasti, että seuraava osa on ehdottomasti luettava, sillä ainakin minua kiinnostaa kovasti mitä Zackille jatkossa tapahtuu.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Annika, Mai ja Takkutukka.

Mons Kallentoft & Markus Lutteman: Zack. Wsoy 2016. Suomentanut Sari Karhulahti. 472 sivua.