keskiviikko 24. elokuuta 2016

Liebster Award -tunnustus


Kiitos tunnustuksesta Unelmien aika -blogin Katariinalle.

Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukset kysymyksiin:

1. Mikä on ollut kuluneen kesän paras kirja?
Monia hyviä kirjoja olen kesän aikana lukenut, mutta ehkäpä ylitse muiden nousee Harry Potter -maratonilla toista kertaa luettu Liekehtivä pikari, joka oli vielä parempi kuin muistin.

2. Mikä kirja on ollut kuluneen kesän pettymys?
Pettymyksiä ei ole tullut vastaan, kaikki kirjat, jotka olen loppuun asti lukenut, ovat olleet odotusten mukaisia tai jopa parempia.

3. Mikä on paras kirjoihin liittyvä kesämuistosi?
Kesäiset blogistanian lukumaratonit ovat painuneet mieleen erityisen hyvin. Niistä on tullut sellainen perinne, jota oikein odottaa.

4. Mikä kirjagenre kuuluu kesään?
Jostain syystä dekkarit tuntuvat toimivan erityisen hyvin kesälukemisena. Kesän aikana tulikin luettua useampi dekkari. Toinen kesään sopiva genre on itselläni vähän kevyempi chick lit.

5. Missä tykkäät lukea kesällä?
Mökillä ja jos sää sallii niin mieluiten ulkona.

6. Minä vuodenaikana luet eniten?
Se vaihtelee, kesällä tulee luettua aika paljon mökillä. Toisaalta talvella on mukava käpertyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa.

7. Mitä aiot lukea syksyllä?
En yleensä suunnittele lukemisiani kovin tarkkaan etukäteen vaan menen fiiliksen mukaan.

8. Onko sinulla muita kirjoihin liittyviä suunnitelmia syksylle?
Eipä oikeastaan. Näillä näkymin kirjamessutkin jäävät minulta väliin tänä vuonna.

9. Kumpi on hauskempaa: ostaa kirjoja omaksi vai lainata niitä kirjastosta?
Tykkään kummastakin. Vaikka hyllyt notkuu omia kirjoja ja koko ajan tuleee hommattua lisää, on myös kirjasto ahkerassa käytössä.

10. Osallistutko mieluummin lukuhaasteisiin vai luetko mitä mieleen juolahtaa?
Lukuhaasteisiin on mukava osallistua, mutta luen silti mitä huvittaa enkä ota liikaa paineita haasteista.

11. Mitä aiot lukea seuraavaksi?
Lukupinossa odottelee muun muassa Håkan Nesseriä, Michael Katz Krefeldiä ja Sami Hilvoa. Ehkä luen jotain niistä tai sitten jotain muuta.

Olen tylsä enkä haasta ketään erityisesti, sillä haaste on jo kiertänyt aika laajasti blogeissa. Mikäli haaste ei ole vielä tavoittanut sinua, nappaa se toki tästä itsellesi.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö

Marko Hautalan edellinen kirja, Kuokkamummo, oli kohtalaisen hyytävää luettavaa eikä Kuiskaava tyttö jää siitä yhtään jälkeen. Hautalasta on tullut suomikauhun kärkinimiä ja rahkeita kansainväliseenkin menestykseen olisi roppakaupalla. Kirjailijan tuotannosta minulla on vielä lukematta Unikoira, mutta eiköhän sekin pääse lukuun syksyn tullen.

Anton Rajamaan työkaveri, psykologi Unto Mäkilä, löydetään kuolleena työhuoneestaan. Hän on jättänyt Antonille tämän tyttären, Iidan, potilaskansion. Anton ei ole nähnyt nyt aikuista tytärtään viiteentoista vuoteen eikä kansion huolestuttava sisältö juuri valaise tytön kohtaloa. Muistiinpanoista selviää, että kyse ei ole ollut pelkästä masennuksesta vaan Iida on lisäksi kuullut ääniä. Tai tarkemmin yhden äänen, taotta toistuvan kuiskauksen vasemman korvan vierestä. Mikä on tuo ääni, joka tuntuu tarttuvan ihmiseltä toiselle kuin tauti? Mitä Iidalle on oikein tapahtunut ja kuka tappoi Unto Mäkilän?

Kuiskaava tyttö valvotti minua pitkälle aamuyöhön, sillä en malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen viimeistä pistettä. Hautala osaa luoda tekstiinsä piinaavan tunnelman ja koukuttaa pahaa aavistamattoman lukijan niin, että lukemista on jatkettava, vaikka kuinka pelottaa. Nautin kauhusta enkä pidä itseäni mitenkään helposti säikkyvänä, mutta tämä kirja (aivan kuten Kuokkamummokin) sai kyllä ihon kananlihalle.

Loppu jää tälläkin kertaa sen verran avoimeksi, että lukijan omalle tulkinnalle on tilaa. Kun kirjan kannet on suljettu, jää tarina vielä kummittelemaan mielen perukoille suorastaan häiritsevästi.

Marko Hautala: Kuiskaava tyttö. Tammi 2016. 255 sivua. Ennakkokappale.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Alkuun on sanottava, että nykyisin tulee luettua harmillisen vähän nuorten kirjoja, vaikka silläkin puolella on paljon mielenkiintoista ja laadukasta kirjallisuutta. Varsinkin fantasia ja scifi -osasto kiinnostaa itseäni. Päätin siis tarttua tilaisuuteen, kun tuli mahdollisuus lukea uutta nuorten aikuisten dystopiaa ennakkoon.

Mare Barrow on 17-vuotias taskuvaras, joka elää maailmassa, jossa ihmiset on veren perusteella jaettu punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvasta, joka elää hopeisten vallan alla. Hopeisella eliitillä on lisäksi erityisiä kykyjä, jotka punaisilta puuttuvat tyystin. Kun sattuman kautta paljastuu, että punaisella Marella on yllättävä supervoima, päättää hopeinen hallitsija kätkeä tytön näkyville ja tekee tästä prinsessan. Mare joutuu katkaisemaan yhteyden perheeseensä ja asettumaan asumaan hoviin. Samaan aikaan punaisten vastarintaliike Purppurakaarti tekee iskuja horjuttaakseen hopeisten valtaa. Mare saa pian huomata hovin elämän olevan täynnä juonitteluja eikä ole itsestäänselvää keneen voi luottaa.

Punainen kuningatar aloittaa Mare Barrowsta kertovan sarjan mallikkaasti. Lähimmät vertailukohdat löytyvät nuorten aikuisten dystopioista Nälkäpeli ja Outolintu, joista jälkimmäinen on minulta vielä lukematta ja ensimmäisestäkin olen lukenut vasta aloitusosan. Koukuttavuudessa tämä kyllä veti vertoja Nälkäpelille ja viihdyin kirjan maailmassa loistavasti. Mukana oli sopiva annos juonittelua ja ripaus romantiikkaa kiedottuna omaperäiseen pakettiin. Aveyardilla on lisäksi kerronta hallussa eikä suomennoksessakaan ole moitteen sijaa, tarina soljui juohevasti eteenpäin.

Pitkästä aikaa tämän tyyppinen kirja koukutti niin, että se oli ahmittava pikavauhtia loppuun. Luin tätä lukumaratonilla ja täytyy sanoa, että tämä oli kyllä täydellinen valinta. Sivut kääntyivät vinhaa vauhtia tarinan edetessä. Loppu jäi kutkuttavaan kohtaan ja saa seuraavan osan odottamisen tuntumaan sietämättömältä. En tiedä jaksanko odottaa käännöstä vai päädynkö lukemaan toisen osan jo alkukielellä. Otan myös mielelläni vastaan suosituksia samantyyppisistä kirjoista.

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar (Red Queen). Aula & Co 2016. Suomentanut Jussi Korhonen. 451 sivua. Ennakkokappale.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Harry Potter -lukumaraton


Lukujonossa-blogi emännöi Harry Potter -maratonia, jonka virallinen päivä on Harryn syntymäpäivänä 31.7. Lukemisen voi toki aloittaa jo tänään, kunhan osa maratonista on luettu virallisen päivän puolella.

Aloitan oman maratonini huomenna johinkin aikaan jo edellisellä lukumaratonilla lukemallani Liekehtivällä pikarilla, joka on minulla vielä kesken. Päivitän maratonin etenemisestä tähän postaukseen sekä tuttuun tapaan someen.

31.7. klo 12.00

Maraton starttaa Liekehtivän pikarin sivulta 242, josta alkaa viidestoista luku, Beauxbatons ja Durmstrang.

Klo. 22.10

Liekehtivä pikari saatu loppuun. Sivuja luettutähän mennessä 526. Seuraavaksi Feeniksin killan kimppuun.

Jaksoin lukea jonkin verran yli yhteen asti, kunnes simahdin. Jatkoin aamulla ja pääsin Feeniksin killassa sivulle 318.

Luettuja sivuja kertyi kaikkiaan 843 ja se on maratonhistoriani suurin sivumäärä tähän mennessä. Tästä voi siis päätellä, että Potterit ovat mitä parhainta maraton-luettavaa.

torstai 21. heinäkuuta 2016

S. K. Tremayne: Jääkaksoset

Jääkaksoset on ensimmäinen S. K. Tremaynelta suomennettu teos, mutta toivoa sopii, että lisää on luvassa, sen verran koukuttava tämä oli.

Sarah ja Angus Moorcroft olivat täydellinen camdenilaisperhe, kunnes kaikki pirstoutui perheen kaksostytöistä toisen kuoltua onnettomuudessa. Vuotta myöhemmin Moorcroftit ovat päättäneet jättää Camdenin taakseen ja aloittaa uuden elämän syrjäisellä majakkasaarella Skotlannissa. Sarahin hauras mielenrauha kuitenkin järkkyy, kun eloonjäänyt tytär yhtäkkiä ilmoittaa olevansa Lydia eikä Kirstie. Voiko se olla mahdollista? Ovatko he erehtyneet? Mitä oikein tapahtui tuona kohtalokkaana iltana vuosi sitten?

Perhetragediaa keritään auki pikkuhiljaa. Tapahtumia valotetaan sekä Sarahin että Angusin näkökulmasta. Lukija ei kuitenkaan voi olla ihan varma kummankaan luotettavuudesta. Lopullinen totuus paljastuukin vasta viimeisillä sivuilla. Kirja piti otteessaan napakasti eikä lukemista olisi millään malttanut lopettaa. Ahmaisinkin kirjan yhtenä viikonloppuna muutamassa erässä. Loppu onnistui tosiaan yllättämään, sillä lukijaa johdetaan tehokkaasti harhaan useampaan otteeseen.

Kaiken kaikkiaan Jääkaksoset oli toimiva psykologinen jännäri, jota voin suositella lämpimästi kaikille psykologisen jännityksen ystäville.

S. K. Tremayne: Jääkaksoset (The Ice Twins). Otava 2016. Suomentanut Oona Nyström. 350 sivua. Ennakkokappale. 

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Blogistanian kesälukumaraton 2016


Jälleen on aika perinteisen blogistanian kesälukumaratonin. Tällä kertaa maratonia emännöi Ja kaikkea muuta -blogin Minna ja mukaan voi ilmoittautua vielä sunnuntain aikanakin täällä. Varsinainen maratonpäivä on 10.7, mutta otan varaslähdön ja aloitan jo tänään johonkin aikaan.

Tässä maratonin säännöt:

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.

2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että eimmäisaika on 24h. (Esim. aloitus 10.7. klo 18:00 -> ja lopetus 11.7. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 9.7., kunhan osa maratonista luetaan 10. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.

3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai lukumaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa) Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.

4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!

5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Varsinkin tulosartikkeli linkitetään lukumaratonin lähtölaukauspostaukseen, mutta muutkin toki saa.

6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton

Päivitän maratonin etemisestä twitteriin (@kuuntytar), instagramiin (@kuutarlukee) ja Facebookiin sekä tähän postaukseen.

Kuvassa kirjavalinnat, joiden lisäksi valitsen luettavaa myös lukulaitteelta.


Maratonin aloitus 9.7. 16.40

Aloitin Victoria Aveyardin kirjalla Punainen kuningatar. Sivuja kertyi 391.

11.15 Carol Shieldsin novellit Kutsuja, 6 sivua, Ei junalla, 7 sivua ja Puuttuva kirjain 4 sivua.

12.00 Kuuntelin autossa matkalla mökiltä kaupunkiin äänikirjaa, Christian Rönnbackan Kylmä syli.

13.30 Kaupungista löytyikin sitten Harry Potter ja liekehtivä pikari, joka kiilasi alkuperäisen lukupinon ohi.

16.40 Maraton päättyy. Pääsin Liekehtivässä pikarissa sivulle 201.

Maratonin aikana luin yhteensä 599 sivua ja kuuntelin äänikirjaa 1 tuntia 14 minuuttia 11 sekuntia.

Ihan en päässyt ennätykseen, mutta olen tyytyväinen. Sain yhden kirjan luettua loppuun ja Potterissakin edistyin mukavasti.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Carl-Johan Vallgren: Siat

Heti perään toinen ruotsalainen dekkari,  jossa on hieman saman tyyppinen teema kuin edellisessä. Carl-Johan Vallgrenin esikoinen Varjopoika ei oikein iskenyt vaan jäi omalla asteikollani vain keskinkertaiseksi dekkariksi. Päätin kuitenkin antaa miekkoselle vielä toisen mahdollisuuden ja tartuin Daniel Katz -sarjan toiseen osaan.


Toisessa osassa Danny Katz ryhtyy tutkimaan narkkariaikojensa kaverin Ramonin yllättävää yliannostuskuolemaa. Danny on vakuuttunut, että kuolema ei ole itsemurha tai vahinko vaan murha. Hän pyytää apua vanhalta ystävältään Eva Westiniltä. Samaan aikaan vanhan porukan kolmas jäsen Jorma Hedlund pakoilee poliisia pieleen menneen arvokuljetusryöstön jälkeen.

Kirjan maailma on raadollinen ja synkkä. Pornoteollisuus, ihmiskauppa ja huumeet ovat aiheita joista tuskin kevyesti voisikaan kirjoittaa. Mukana kulkee myös Dannyn oma huumehuuruinen menneisyys ja vanha addiktio kummittelee koko ajan taustalla.

Vaikka tämäkään kirja ei varsinaisesti tarjonnut mitään uutta ja mullistavaa oli se silti ihan mukiinmenevä perusdekkari, jonka luki vaivattomasti. Ehkä jopa hieman parempi kuin edeltäjänsä. Loppuun oli vielä saatu sellainen koukku, että jatkoa jää odottamaan vähintäänkin mielenkiinnolla.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari ja Kirjasieppo.

Carl-Johan Vallgren: Siat (Svinen). Otava 2016. Suomentanut Maija Kauhanen. 347 sivua.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Mons Kallentoft & Markus Lutteman: Zack

Blogi on viettänyt hiljaiseloa taas vaihteeksi. Lukeminen on tökkinyt alkuvuodesta lähtien pahasti, mutta nyt löytyi kirja, joka selätti tuon jumituksen.

Kallentoftilta olen aiemmin lukenut Malin Fors sarjan aloitusosan Sydäntalven uhri, joka oli ihan mukiinmenevä dekkari. Jostain syystä en ole vielä tullut jatkaneeksi sarjan parissa, vaikka aikomus on ollut. Yhdessä Markus Luttemanin kanssa kirjoitettu Zack aloittaa uuden sarjan, joka kertoo Zack Henrystä, Tukholman poliisin erikoisyksikön nuoresta, 27-vuotiaasta, tutkijasta. 

Zack Henry kollegoineen saa tutkittavakseen neljän aasialaisnaisen raa'an surman. Naiset ovat ilmeisesti työskennelleet thaihierontapaikassa, mutta liittyykö murha ihmiskauppaan vai onko taustalla jokin muu motiivi. Samalla kun kilpajuoksu säälimättömän murhaajan kiinnisaamiseksi kiihtyy, Zack kamppailee omien menneisyyden haamujensa kanssa ja lääkitsee ahdistustaan kyseenalaisin keinoin.

Zack on nopeatempoinen dekkari, jota minun oli vaikea laskea käsistäni. Kerronta eteni jouhevasti ja tarina oli koukuttava. Tapahtumia ja käänteitä oli paljon ja meno oli välillä suorastaan hengästyttävää. Ei tämä ehkä ihan sieltä omaperäisimmästä päästä ollut (henkilökohtaisten ongelmien kanssa painiva päähenkilö taitaa dekkareissa olla enemmän sääntö kuin poikkeus), mutta kenties tämän lukeminen sattui itselläni sopivaan saumaan, sillä siinä missä moni kirja on viime aikoina jäänyt kesken tämä vei mukanaan ja oli pakko ahmia loppuun. Ihan herkimmille en tätä kuitenkaan suosittele, sillä sen verran mukana oli raakuuksia ja väkivaltaa, että välillä mentiin jo melkein mässäilyn puolelle. 

Kaiken kaikkiaan Zack oli mielestäni lupaava uuden sarjan avaus ja viritteli asetelmia tulevaa varten niin tehokkaasti, että seuraava osa on ehdottomasti luettava, sillä ainakin minua kiinnostaa kovasti mitä Zackille jatkossa tapahtuu.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Annika, Mai ja Takkutukka.

Mons Kallentoft & Markus Lutteman: Zack. Wsoy 2016. Suomentanut Sari Karhulahti. 472 sivua.


torstai 21. tammikuuta 2016

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää

Renée Knightin esikoista on verrattu Gillian Flynnin Kilttiin tyttöön ja Paula Hawkinsin Nainen junassa -jännäriin. Tartuin kirjaan epävarmoin odotuksin, sillä en pitänyt Kiltistä tytöstä juurikaan, mutta Nainen junassa oli mielestäni oikein mainio.

Kirjan alkuasetelma on kutkuttava. Päähenkilö Catherine Ravenscroft on saanut luettavakseen kirjan, joka kertoo hänestä itsestään ja tapahtumasta vuosia sitten. Tapahtumasta, josta ei hänen lisäkseen tiennyt kuin yksi ihminen, joka on jo kuollut. Kuka kirjan on oikein kirjoittanut ja miten hän tietää Catherinen salaisuuden?

Tapahtumia valotetaan kahdella aikatasolla ja kerronta on jaettu Catherinen ja Stephen Bridgesrocken kesken. Molemmat kerivät mysteeriä auki omalta osaltaan ja lukijalle paljastuu pikkuhiljaa, mitä menneisyydessä on tapahtunut.

Pelkoni kirjan suhteen osoittautui turhaksi, sillä ainakin minusta tämä nousi Kiltin tytön ohi. Vertaus Paula Hawkinin jännäriin sen sijaan meni aika nappiin. Kun pääsin lukemisen vauhtiin, kirja piti otteessaan niin hyvin, että lukaisin sen loppuun lukumaratonilla. Vaikka kyseessä ei ole ihan perinteinen dekkari, on kirjan mysteeri sen verran koukuttava, että alkuun päästyä kirjaa on pakko ahmia eteenpäin, jotta päähenkilön salaisuus selviää.

Kaiken kaikkiaan tämä oli oikein toimiva psykologinen jännäri. Mikäli Paula Hawkinsin Nainen junassa kolahti, olen varma, että tämä toimii myös.

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää (Disclaimer 2015). Otava 2016. Suomentanut Arto Schroderus. 319 sivua. Ennakkokappale.

torstai 14. tammikuuta 2016

TIEDOTE: Kirjabloggaajat valitsivat vuoden 2015 parhaat kirjat

Suomalaiset kirjabloggaajat ovat jälleen äänestäneet vuoden parhaista kirjoista. Avoin verkkoäänestys järjestettiin 13. tammikuuta, ja siihen osallistui lähes 50 bloggaajaa. Ehdokkuuksia sai yhteensä 194 kirjaa Blogistanian kirjallisuuspalkintojen neljässä eri kategoriassa. Bloggaajat antavat ääniä kotimaisille kirjoille Finlandiassa, käännöskirjoille Globaliassa, lasten- ja nuortenkirjoille Kuopuksessa ja tietokirjoille Tiedossa.

Vuoden paras kotimainen kaunokirja on Laura Lindstedtin Oneiron (Teos). Toiseksi Blogistanian Finlandiassa tuli Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki (Teos) ja kolmanneksi Katja Ketun Yöperhonen (WSOY).

Globalia-palkinnon voitti John Williamsin Stoner (Bazar, suom. Ilkka Rekiaro). Toiseksi sijoittui Audrey Mageen Sopimus (Atena, suom. Heli Naski), ja kolmannen sijan vei Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (WSOY, suom. Hanna Tarkka).

Kuopus-palkinnon voittaja on Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä (WSOY). Toiseksi tuli Anu Holopaisen Ihon alaiset (Karisto), ja kolmanneksi sijoittui Timo Parvelan, Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäniemen Kepler62 – Kirja yksi: Kutsu (WSOY).

Tieto-palkinnon voitti Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like, suom. Petri Stenman). Toiseksi tuli Päivi Heikkilä-Halttusen Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen (Atena) ja kolmanneksi Satu Rämön Islantilainen voittaa aika – Elämää hurmaavien harhojen maassa (WSOY).

Bloggaajat edistävät ja edustavat lukuharrastusta

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot nostavat esille kirjabloggaajien arvostamia teoksia. Suomalaiset kirjablogit julkaisevat vuosittain tuhansia kirja-arvioita, jotka tavoittavat satojatuhansia lukijoita. Kirjablogjea pitävät sekä lukuharrastajat että kirja-alan ammattilaiset.
Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin.

Lisätietoja löytyy kunkin kategorian järjestäjäblogista:

Blogistanian Finlandia

Blogistanian Globalia

Blogistanian Kuopus
Blogistanian Tieto
Les! Lue!